Sitten toinen pätkä :
Eli lähdettiin hyppy, hyppy, valssi, pussi, hyppy, pituus, rengas, tiukka suunnan vaihdos ja muuri.
Tähän asti meni kivasti! Ajoitus toimi ja saatiin onnistumisia pussista. Sitten seuraavalla kerralla otettiinkin loput radasta mukaan, eli muurin jälkeen persjättö ja saksalainen ja kaatuihan se nainen saksalaiseen niin aika oli 21.2 sek. Sitten yritin saksalaista pelkästään rengas, muuri-Persjättö ja siihen saksalainen ja putki ja se onnistu, no otettiin uudestaan,
mutta kas kummaa, jäin valmistelemaan renkaalle liian pitkäksi aikaa ja olin myöhässä ja olisin sen saanut pelastettua, mutta aivan liian lepsusti otin koiran haltuun ja se paineli suoraan aan kontaktille seisomaan..loput hypyt hertta irtosi hienosti.
Milloin opin luottamaan tuohon tyttöön?! Kun se olisi hypännyt sen renkaan ja tullut hyvin persjättöön. Olenhan ohjannut sen hypylle itse ollen 4m sivulla juoksemassa seuraavalle esteelle.
Ja saanut koiran irtoamaan kuolleeseen kulmaan putkelle, ja silti jäin näin helpolla esteellä varmitelemaan... Saan vaan miettiä että whatta fak!
Hertta teki töitä kuin musta pantteri konsanaan, armotta ja väsymättä, fiilis vain treenin myötä kasvaen.
Meitä odottaa vielä huippu kisa-ura kunhan ohjaaja pääsee omista mokailuistaan eroon.
Keppien kanssa saatiin muutama onnistuminen, mutta edelleen ryömitään pohjamutia, olenkin aloittanut täysillä verkoilla ja ottanut yhden kerrallaan pois ja yrittänyt vain ylläpitää Intoa, jos vailla joskus vielä saataisiin nekin valmiiksi!
Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato!
Olen oppinut hallitsemaan itseäni, enää en jännitä kellotusta ja vaadi itseltäni voittoa, vaan annan meidän hertan kanssa tehdä suorituksen puhtaasti ja hyvin. Toki mokaillaan edelleen, mutta vähemmän! Toki myös välillä unohdan että olen salama-pantterin kanssa radalla ja siellä ei auta pehmoilu, vaan ollaan armottomia.
Ollaan opittu taas 45 min aikana roppakaupalla uutta, ja ilo on oppia uutta ja kasvaa hertan kanssa yhdessä.
T. Sari & hertta
Ps. Kyllä teho herttakin on välillä väsynyt.