Fiilis ei voisi olla pettyneempi. Koko kesä ollaan oikeastaan treenattu Paavoa sitä nähden että edellisen taipparin irtoamattomuus ja suppea haku kuvio ei toistuisi...NO paavohan teki silloin ikäisekseen metsästyskoulutusta saavaksi koiraksi todella hienosti töitä. No taipparin tuomarin mielestä kuvio oli liian suppea ja kantama liian lyhyt.
Toisella kertaa maastona oli todella kuiva maasto johon siis tarttuu huonosti hajut, hyvin vähän riistaa. Muutama haju joiden perään Paavo lähti piston omaisesti.. Tuomarin mielestä koira ei esittänyt mitään haun merkkejä.. Vaikka irtosi mukavasti välillä niinkin ettei koko koiraa
Näkynyt. No mitäs näistä pullikoimaan. Mennään sitten suoraan maalintu kokeeseen hakemaan koiralle ihan ehta ja aito metsästyskoe tulos joka hakkaa joka helvetin taipparit kerralla. Kaikissa
Muissa osisoissa Paavoa kehuttiin taas todella hyväksi ja taitavaksi.. Paavolle myös ehdotettiin lisää metsässä liikkumista jos hajut alkaisivat kiinnostaa..
Jos koira vapaana ollessaan nuuskiessaan ei hae ja hakiessaan
Hakee liian lähellä ollaan dilemmassa..
No mitäs siitä kohti uusia pettymyksiä.
Paavo kuitenkin hyväksyttiin treenaamaan keskisuomen pelastuskoirien piiriin, toivottavasti meidän paavosta tulee häly koira. Nenän käyttöhommat kun on tuon pojan juttu. Tavoitteena onkin siinä ohessa käydä pellolla fasaanilla tekemässä hajuja, ja tehdä haku treeniä.
Ps. Paavolla onkin taisteluhalua!!! Woohoo!
Sitten hertasta minun silmäterästäni.
Hertta alkaa olemaan jo entisissä
Mitoissaan <3 ! Kahden viikon päästä osteopaatin käsittelyyn ja sitten saadaankin alkaa taas treenaamaan !
Pennut on edelleen ihania! Ja ovat kasvattaneet itselleen jalat yön aikana ;)
Tänään matkustan takaisin Helsinkiin, pelkän hertan ja pentujen kanssa. Vuosi yksin Helsingissä alkaa. Ja unelmien taivoittelu jatkuu! Vielä me päästään kisaamaan.
Minun ihana hertta <3
Nauttikaa hetkestä!
-Sari
