Hetken maailma on tässä!

'' Jos huomenna tipun tästä taivaasta naamalleni, ei haittaa!" Tämä fiilis oli päälimmäisenä keskiviikon treenien jälkeen.  (No tipuin perjantaina silmämunia myöten hiekkaan...)

Keskiviikko :

Melko kinkkinen rata, liian isot neon violetit neon vihrein koristein olevat addun juoksuhousut, kiukutteleva nilkka, todella märkä ja kurainen ilma, eivät saaneet meitä mokaamaan eikä kaatumaan!

Aloitettiin helposta, naulattiin se, vaikka mulla melkein tippui pöksyt, no se vain lisäsi asennetta ja halua silti onnistua. Saatiin juhalta 4x lisätehtävä, eli lisää pituutta ja vaikeutta rataan, ja lopuksi kehu "hyvän näköistä menoa" kertoo varmasti, miksi olin niin fiiliksissä, Juha myös varovasti vihjaili, meidän olevan kohta valmiita valkku ryhmään, ehkä 12 viikon kuluttua ollaan ahkeralla treenillä siinä kunnossa, että aloitetaan mölleily ja haaveilu kisoista for real ja siitä valkku ryhmästä!!!

Hertta teki hyvin töitä, aina välillä tuntuu, että tuo rouva on avaruusraketti ennen lähtöä (on ollut melkoista tykitystä meidän meno), ei meinaa tuli pysyä pyllyn alla, joten varastelua on siis myös nähty, johon nyt perjantain treeneissä puutuin oikein toden teolla, muutaman toiston jälkeen alkoi ne kankut pysyä lähtölupaan asti maassa. Silti suuresta kiihkosta huolimatta herbus pysyy hyvin hanskassa, jos en itse mokaile.. (tapahtuu harvemmin, mutta joka treeneissä kuitenkin, mokailu on vain muuttunut täysi jäätymisistä ja väärään suuntaan ohjaamisista ja koiran hölmistyneestä katseesta, esteiden väärältä puolelta/ suunnasta ylittämiseen) Olen siis jotakuinkin kartalla jo!!

Perjantai:
Treenit olivatkin aivan kaaosta, oma pään sisus oli kaaosta, vatsaan sattui, jalkaan sattui, palelti, väsytti, en ymmärrä miksi edes menin treenaamaan.. No meidän mahtava kouluttaja, oli päättänyt kouluttaa meitä ihmisiä, valsseissa, ja voi pojat, tämän rouvan aivot menivät solmuun, ei päästy 2 estettä pidemmälle..Tavoitteena oli merkata koiralle hyppypaikka, eikä estettä...No eipä onnistunut kovin hienosti, ja uudenmalliset valssit olivat vain aivan balettia vielä mun liikkeilleni.. hertta teki hienosti, tokikin reagoi minun fiiliksiin ja oli tahmea.. ei irronnut, mitä yleensä tekee aina. Varasteli lähdössä ja pysyi toooodella lähellä ja oli hyvin riippuvainen minun ohjauksesta.. Pistin ajatukset kuntoon ja treenasin helppoja juttuja lopuksi, siitä fiilis hieman parani.


Hertta tietää miten otetaan rennosti ja nautitaan elämästä, todellinen HerttaKuningatar

Olen kuitenkin kasvanut niin paljon, etten masennu hankalasta treenistä ja ajattele, ettei me ikinä onnistuta.. Vaan fiilistelin, kun oli niin kivoja haasteita, joita jää miettimään moneksi viikoksi.


Viikon biisinä on ollut piste pisteen - Hetken maailma on tässä (on soinut molempien treenien jälkeen radiossa) Kuvaa niin mun fiiliksiä agilitystä. Kun mennään kentälle, kaikki muu katoaa, on vain minä hertta ja hyvänolon fiilis, tulee todellinen olo, sellainen olo, että elän juuri tätä asiaa varten, ja tätä minun kuuluu tehdä. Varmasti meidän matkalla tulee olemaan vielä monta epätoivon hetkeä, mutta, silti tuo harrastus on vienyt minut mennessään. Ehkä 10 vuoden päästä kertailen näitä fiiliksiä ja nauran itselleni ääneen, tai mietin, kuinka pitkä matka on tultu... Saas nähdä

Kuva on vanha, mutta niin seesteinen, siitä tulee aina hyvä mieli, kun katsoo nukkuvan koiran onnellista kuonoa.

Sain paavon myös tänään kotiin <3 lauma tanelia vaille kasassa. Pelastuskoira juttuja treenatessa saa mukavaa erilaista aivojumppaa, niin koira kuin omistaja.. On muuten hauska huomata, että meillä on tanelin kanssa esimmäistä kertaa eri näkemykset koiran treenaamisesta! Niin saakin olla!

Kiitos ja pahoittelut.
Lupaan ensi tekstissä kirjoittaa jotain ihan konkreettista..!

http://www.youtube.com/watch?v=yUvEMmpv20E

Kivikova paluu arkeen.

Paluu seitsemännestä taivaasta arkeen oli oletettua pehmeämpi, toki taas tein sen virheen, että innostuin ja treenasin likaa, toki vain yhden toiston liikaa, mutta sekin on siis jo aaaivan liikaa.. Onnekseni voin todeta, että olen koiran kouluttajana niin paljon kasvanut, että osaan jo melko varhaisessa vaiheessa huomata tehneeni taas innostumis virheen. 

Muutaman kerran myös tehnyt oikein ja lopettanut treenin tarpeeksi ajoissa, tokokokin saataisi onnistua pitkäjänteisellä lyhytkestoisella treenillä. Pakko kyllä myöntää, että olen tokon suhteen todella laiska paskiainen, ei koirankaan kiinnostus riitä jos itsellä ei riitä, se on vain fakta...

No treenit ovat jokatapauksessa menneet hyvin, tai sanottaisiinko tavallisesti.. Osataan ihan kivasti, ja hertta tekee innolla, oli muuten karvojen lähdön jälkeen hauskat treenit, kun tuolle pikkutikulle on tullut 10% enemmän vauhtia! Näköjään kuitenkin tarvitsee hieman käännöksiä ja hyppyjä opetella uudelleen, kun ilman vastus onkin eri. Ferrari kääntyileekin omaksi yllätyksekseenkin aivan miten sattuu, muutaman kerran meinannut törmätä myös esteeseen tämän takia. 

Pelastuskoira harrastus on vienyt myös minut mennessään hyvin tiukasti, olen nyt treenannut herttalle kosketuskepin kosketuksen ja sen että hertta käy koskettamassa keppiä häiriöissäkin toisen ihmisen luona ja tulee minun luokseni palkattavaksi. 

Myös näyttöä olen alkanut opettamaan, eli sitä että hertta käy aluksi maahan alustan päälle. 

Myös rullan kanssa olemme aloittaneet harjoitukset. Hertta ottaa norjalaisen rullan helpommin ja mielummin suuhunsa, kuin i-rullan joten pitää vielä hieman miettiä ja tehdä kehitys työtä, rullan eteen kumpi se rulla sitten tulee olemaankaan. 

Sain treenisuunnitelman tekemiseen häly-koira Ritan omistajalta ja ohjaajalta Nooralta. Siinä on kyllä aivan upeasti yhteen toimiva pari! Toivottavasti toimitaan joskus hertan kanssa samalla tavalla yhteen. 

Muutaman viikon päästä pääsen Vappu Alatalon motivaatio klinikalle hertan kanssa, sieltä toivon saavani oppia

Koirani palkkaamiseen ja motivointiin. Aion myös (kunhan aika on sopiva) mennä samaisen kouluttajan hyppytekniikka koulutukseen, koska mielummin maksan paljon opista jota voin käyttöä myös muilla tulevaisuuden koirilla, kun se että ihmettelen miksi koirani hyppää väärin ja on jumissa. 

Seuraava suunnitelma onkin tuon klinikan lisäksi mennä dobo kurssille, opettelemaan hertan kanssa jumppa liikkeitä. Olen pitkään haaveillut dobosta, ja nyt Vihdoin kalenteriin näyttäisi auenneet sille kolo. Myös Paavo tulee saamaan saman opetuksen. 

Mielessäni on pyörinyt pitkään cockereiden piiristä aihe joka on se, että aina sillointällöin tulee tämä sama aihe esiin, että eritellään ja anteeksi pyydellään sitä, että koira on show linjainen, oli hapsut tai ei se on cockeri, itse en tästä pidä tavasta juurikaan innostu, koska itse jokainen tekee valinnan ja ottaa oman mieltymyksensä ja tarpeidensa mukaisen koiran, sitten vain elät sen asian kanssa. Piste. 

Ihan yhtä lailla Taneli harrastaa metsästystä/treenaamista metsästystä

Varten, vaikka Paavo on show linjainen. En ole ikinä törmännyt Paavon kohdalla siihen, että meiltä evättäisiin pääsy treenaamaan linja eron takia, aina on päässyt mukaan, ja kun kehtaa kysyä, on saanut myös oppia osakseen, suuri kiitos tästä kuuluu etenkin Ulla-Marjalle, toki myös muille suuri kiitos! Eikä meidän perheessä ainakaan valiteta siitä mitä koira ole, vaan käytetään hyväksi se mitä se on ja eletään ja treenataan sen mukaisesti. ;) 

Nyt pantojen maailmaa!! Olen odottanut tämän pannan saamista, ja vihdoin uskalsin sen tilata! Pannasta ei tullut sellainen kuin oltiin Designdogin Johannan kanssa suunniteltu, mutta mutta, se on juuri ja vain hertan panta, ja niin upea, etten kestä! Hertan kaulassa, tuo panta heräsi oikein eloon, ja minusta on aika upeaa, että Johannalla on tässä tullut tehdessä jos uskallan sanoa intuition johdatus, eli panta on muodostunu hertalle, siksikin se on niin upea, panta valmistui samana päivänä, kun sain hertan paperit postissa ja vaihdettua hertan virallisesti omiin nimiini. Joten sen merkitys on minulle suuren suuri, ja hertta on myös virallisesti minuun! 

Kalju hertta ja Designdogin ihanuus <3 

Kiitos taas kerran taiteilijalle upeasta työstä.

Viimeinenkin pentu lenti pesästä ja olen saanut ihania terveisiä kodeista, kaikilla menee hyvin. tsemppiä kaikille pennelien omistajille! 

Tämä teksti meni kiittelyksi, mutta sitä en osaa edes sanoin kuvata, kuinka suuri merkitys sillä muiden harrastajien neuvoista ja avusta on tällaiselle märkäkorvalle ollut ja varmasti tulee olemaankin. 

Terkuin, Sari

Tää on sitä rakkautta!

Kun joku sytyttää niin, että pitkän tauon jälkeen jännität niin että vatsa on sekaisin. 

Kun ensimmäinen kohtaaminen pitkään aikaan on niin reimukas, että purskahdat autossa itkuun onnesta.

Kun leijailet vielä 3 päivää kohtaamisen jälkeen 7 taivaassa. 

näiden tuntemuksien takana on tottakai AGILITY ja HERTAN kanssa, ei kenenkään muun, kuin minun ihka oman hertan kanssa! 

Viikko sitten keskiviikkona käytiin hertan kanssa Maare Kaiperlan vastaanotolla. Hyötyä siitä oli enemmän, kuin olisin osannut uskoa. Hertalla oli todellsia ja melko suuria jumeja lantiossa ja lonkissa. No jumit saatiin auki, ja saimme myös ohjeet ja vihreätä valoa seuraavalle viikolle suunnittelemaani agility treenien aloitukseen!!

BOOOMBOOOMBOOOOM! Mitä mun ihanalle agility koiralle on tapahtunut?!? Meidän yhteispeli on muuttunut, nimittäin aivan samettisen ihanaksi. Kaikki tuntui niiin hyvältä! Hertta teki hienosti (vaikkakin, palattiin takaisin alkeisjatko kurssille) ja sulavasti, jopa liikaa kompaten minua ja minun vauhtiani. Ja mitkä käännökset! 

Ihan uskomaton fiilis, mikä voi onnistumisesta syntyä. Toki voitteko uskoa, oltiin ruosteessa! Alkuun en edes osannut valssia.. ja persjättö kuulosti heprealta. Rataan tutustumisen jälkeen (meidän tapauksessa 5 hyppyä ja yksi pussi) alkoi jo tuntua tuttuja säväreitä,  siinä vaiheessa kun osasinkin jo miettiä kohdan, miten juuri minun hertta tämän suorittaisi parhaiten tuli ensimmäinen valon hetki.

Missä vaiheessa, minulla märkäkorvalla, ummikkojen ummikolla on muka ollut radanluku taitoa :D! (Epäilen onnen kantamoista)

Hertta nauttimassa kansainvälisestä eläinten päivästä kontulan metsässä. (Kyllä kontulassa on vieläpä melko hyväkin metsä.)

Sitten hertalla olikin perjantaina näytön paikka! Saatiin mahdollisuus käydä kokeilemassa HAU:n treeneissä sopivuuttamme ryhmään. Ja pääsimme kuin pääsimmekin ryhmään, eli kun me startataan kisaaminen, joudun tarjoamaan kakkua kahdissa treeneissä. Hertta väläytteli sellaista jota en ole ikinä ennen nähnyt tuosta koirasta. Aivan uskomaton flow! No saatoin siis perjantainakin tirauttaa muutaman onnen kyyneleen. 

Ollaan edelleen auttamattoman kaukana kisa startista, mutta yksi askel lähempänä. Tämän enempää en vielä osaa analysoida onnen vaaleanpunaisesta harsosta. Eikä mielestäni tarvitsekkaan näin pentujen jälkeen ensimmäisten treenien jälkeen.

Me siis melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin mahdollisuus päästä seuraan ja mehän käytettiin se hyvin. 

Se agility hurmiosta. Lopuksi voin todeta, pennuista selvitty kunnialla, Inari enää myymättä. Pojat uusissa kodeissaan. Vielä on paistanut aurinko. Paljon hyviä

Asioita on siis tapahtunut vastoinkäymisistä huolimatta. 

Ensi viestissä lupaan palata hehkuttamisesta siihen tavalliseen.

Paitsi!! Uusi valmentaja sanoi hyvin, Lämmitelkää ja jäähdytelkää ne koirat, koska koira ei osaa sulle kertoa jos on huono treenata, tai paikat jumissa! Onneksi oma periaatteeni on,jos olen myöhässä on, että mielummin treenaan viimeisenä, ja teen kunnon lämmittelyn, kun revin parhaan kaverin rikki. Toivottavasti kaikki muutkin arvostavat omia rakkaitaan yhtä paljon! 

Lopuksi vielä Paavo, ah ihana Paavo. 

Toiveikkain syysterveisin!