A niinkuin aircast.

Heippa.

Aloitetaan ensin hyvistä uutisista. Hertan ilmaisu ketjussa saatiin eilen läpimurto aikaan. 3 / 3 onnistunutta! Aivan huikeita mahti suorituksia. Nopeita ja hyviä nostoja ja kunnon palautukset!! Matkaakin jo n. 60 m!!

Tässä muutama päivä sitten kaikki alkoi menemään keturoilleen. Ensin luulin pilanneeni hertan ketjun ja ilmaisun, tasan yhdessä treenissä. Pidettiin ke taukoa, koska multa repesi nivelsidettä TAAS ja samalla yli 5mm iso pala sen nivelsiteen mukana luuta.. joten taas kerran ollaan toipilaina. 6 viikkoa aircastin kanssa ja 12 viikkoa ilman agilityä crossfitin juttuja tai juoksua.. mutta saan myös tehdä monia asioita, joten asiat on ihan hyvin. 

1kk vajaa kun leikkauksesta olisi tullut vuosi täyteen.

No ainakin voi keskittyä koirien kanssa ihan perus juttuihin. Kun mihinkään kovin suureelliseen en niiden kanssa pysty.

Loppuun Noora Lavosen ottamia kuvia hertasta pelastuskoirailemassa. On se vaan nätti ja söpö!

Paavo teki eilen oikein hyvän ja onnistuneen 45 minuutin etsintä treenin ja löysi kadonneen kirsin metsästä. Hyvä pojat!

-sari-

Hämäläistä

Oletteko huomanneet kuinka oma mieli vaikuttaa koiran mieleen? No mä olen. Oon viime aikoina eli syksystä asti ollut todella yksinäinen.. lukuisista yrityksistä huolimatta, ei hämeenlinnasta tunnu löytyvän edes yhtä kaveria. Ja sekös vaikuttaa koiran treenaamiseen, kyllä. Yhteys pätkii koiraan, koska mun yhteys maailmaan / itseeni ei ole kunnossa.

Näyttää myös siltä, että ryssin koiran treenit ihan siitä ilosta, että saan joskus treeniseuraa sen kaksi kertaa kuukaudessa viikko treenien lisäksi.

Hertan vaihe kun on se, että se tarvitsee lyhyitä treenejä n. 3-4 kertaa viikossa. Eli pitäisi panostaa ihan toden teolla.

No homman nimi on kuitenkin se.. että näyttää siltä, että kukaan ei hämeenlinnassa harrasta aktiivisesti  pekoilua. Tai jos harrastaa, ei kaipaa uusia tuttuja/ treenikavereita.

Just tällähetkellä ei mieli ole kovin iloinen. Mutta Kyllä se taas tästä tyypit.

Onneksi on ihmisiä kauempana, silloin kun sinne asti pääsee ja kerkeää. Kiitti tyypit että jaksatte mua. Ilman teitä tulisin hulluksi.

Muutto on myös vaikuttanut niihin edellisiin hyviin kavereihin / ystäviin, koska kappas kummaa suurimmasta osasta en ole juuri (ollenkaan) kuullut muuton jälkeen (jos en itse soita). Ja olen kyllä sitä mieltä, että ei sitä aina ole itse pakko soittaa.. kyllä ystävyys on molemminpuolista? Tai ehkä mä en vaan ole sen ajan arvoinen heille. No turha sitäkään on harmitella.

Uusi harrastus crossfit toivottavasti antaa edes vähän seuraa treenien ajan. Tai sitten ei.

Toivottavasti teidän päivät on hyviä ja valoisia. Tai ainakin niissä pilkahtaa toivo paremmasta. Mä jaksan uskoa ja toivoa, että minunkin tarkoitukseni tässä maailmassa selviää. Toivottavasti pian.

- Sari -

Takin kääntöä.

26. Helmikuuta tulin siihen tulokseen, että vasten hyppäävänä pelastuskoirana hertta ei ole se juttu. ( mentiin perse edellä puuhun ja sen yli. Myös mielessä on se, että jos hertta menee rikki,  en kestäisi sitä.) varovaisesti kokeiltiin rullaa, ja sehän näköjään sopiikin. Vuosi sitten se ei sopinut. Nyt jotain on tapahtunut ja se on hertalle tooosi hyvä.

Nyt pessimistit saa ajatella ihan mitä vaan luovuttamisesta tai onnistumisesta, ja epäonnistumisesta. Ei paljon kiinnosta. Ilmaisun vaihto on ollut meidän peko uran paras ratkaisu. Koiralle on tullut itsevarmuutta ja tasaisuutta työskentelyyn.  Ja ollaan nautittu tästä tasaisesta uuden oppimisesta ja hinkkauksesta aivan uudella tavalla.

Mutta tässä on myös koukku. Hertalla on vuosi aikaa näyttää kyntensä. Make it or brake it. Jos homma ei onnistu, hertta lopettaa tavoitteellisen pekoilun. Tää on myös mulle haaste. Vuodessa mun pitäisi treenata toi koira ainakin peruskoe valmiiksi. Mutta koska en vie koiraa kokeeseen ennen kuin se on valmis myös molempiin loppukokeisiin, niin saa nähdä onko minusta siihen.

Ja oon entistä enemmän rakastunut hullu-herttaan tai täti-tomeraan, dr. Dreen,. Tretta, harppu herppu.. you name it.

Ollaan edetty maltilla. Tehty rullan pohja vahvaksi, useissa paikoissa, koiralle vaikeissa tilanteissa, monessa eri vireystilassa. Vanhat tavat ovat pidemmän ilmaisu matkan tullessa tietty tiukassa, mutta onnistumisiakin ollaan saatu paljon, juuri nyt näyttää just niin hyvältä, kun pitäisikin. 

Ollaan nyt vaiheessa jossa harjoitellaan ketjun ensimmäistä kahta osaa. Targettia ja sen kosketuksen jälkeen nopeaa nostoa ja palautusta. Tai siis niitä kahta osaa yhdessä. Vielä menee aikaa paljon, ennen kun yhdistetään näyttöä, että homma olisi edes alustavasti kasassa. Mutta ♡ onhan toi tretta aikas huikea pakkaus.

Tänään palkkasin sen purkki palkalla yhden todella hyvän jälkeen, pikku tauko, ja wola!! Alkoi luistamaan.

Yksi askel taakse, kaksi eteen.

Paavo keskittyy täysillä tulemaan hyväksi pelastuskoiraksi tanelin kanssa. Edistys on ollut tasaista ja hyvää.

Aksa hertan kanssa on juuri nyt enemmän kerran viikossa hauska harrastus. Teen juoksu a:n kaikessa rauhassa valmiiksi, ja sit aletaan katselemaan kisoja. Mikäs kiire tässä on

Kasvatetaan myös agissa vauhtia, niin ohjaajaan, kuin koiraan, ja kyllähän ne tulokset alkaa näkymään.

Sain myös iloisia uutisia yhdistysrintamalta, ja nyt alkaakin sitten mun uusi elämäni järjestö / yhdistysmaailmassa. Jännittävää!

Tällaista aika perus tylsää meille. Treenataan koirien kanssa tällä hetkellä 3-5 kertaa viikossa + kunnon kohotus lenkit tietty erikseen.

Tässä linkki hertan pääsiäisen target + nosto treeniin. On se vaan ♡

Hertta target + rulla 6.4.15: https://youtu.be/jVvHVpHRXSs

Ps. Kuvassa olevaa rullaa on lyhennetty ja säädetty kääpiölle sopivaksi. Vielä on hieman säätöä jäljellä.

Kuvia meidän keväästä. Märkinä ja likaisina ne on maailman söpöimpiä ja ihanimpia ♡

Toivon teille kaikille yhtä paljon treeni iloa, kun itse olen saanut lähiaikoina!
Pakko todeta, että elämä on aika hyvää ja ihanaa. Ja kuitenkin myös yksinäistä. Siitä seuraavassa kirjoituksessa lisää. 

-Sari-