Perus settiä

Keskiviikkona oli Lotan hallilla meille uusi kouluttaja vetämässä treenit, hertta toimi hyvin niinkuin aina. Omat valssit oli hieman öö..käsi nousi liika ylös.. sitten  hiottiin mun liikettä putkelta hypylle ohjauksessa.  Oli taas tosi hyvä fiilis! On se kiva kun koira osan ajasta toimii bueno.

Sunnuntain peko treenissä, eli tämän illan treenissä hertta aloitti toimintansa etsimällä tyhjiä, kun se haluaa tehdä yksin eikä oikein ole hallinnassa... no etsi tyhjät ja yllättävän hyvin kääntyi kun ohjasin suuntaa juuri piiloon mennen maalin perään. Ekalla kävi maalin sylissä (kyykyssä oleva maali)... tosi hyvä ilmaisu noin muuten.. seuraava ihan helppo(seisova maali), aikamoinen ryteikkö, ei koskenut maaliin. Perus sievä ja hyvä ilmaisu. Kolmatta ei meinannut löytää millään(makaava maali),  sitten löytyi kun mentiin yhtämatkaa ja antoi ohjata. Viimeinen oli rakennuksen sisällä, ja se oli paras. Hyvä selkeä tarkennus maalille ja selkeä ilmaisu.  Vauhtia koko treenin jaettavaksi muillekin asti.... Odotetaan kokemuksen tuomaa varmuutta tarkennuksiin... mutta on se vaan niin ♡
aihe treeneissä varmasti seuraavan vuoden yhteistyö ja ohjautuvuus.

Odien kanssa keskiviikon agi treeneissä oli teemana lähihallinta ja sitten tehtiin keppejä ohjureilla. On se huikea ja itsekkin saa tehdä töitä. Siinä vaiheessa kun väsymys alkoi painaa alkoi keskittyminen mennä... mutta saatiin työvoitto ja tehtiin lopussa onnistuneita juttuja ennen kuin lopetettiin,  tavoite on lopettaa aina onnistumiseen ja tehdä vähän kestävyyttä keskittymisen kanssa.

Paavon peko treenit meni hyvin! Se on magee. Jotain pieniä katkoksia oli, prosenteilla ei juhlita, mutta sen vire oli loistava, ja luovutukset loistavia kokoajan. Se on paljon parempi kuin hertta 😊 vaikka herttakaan ei todellakaan ole huono.

Ollaan muistutettu mieleen pysähtymisiä, no eipä oo taas mitään ruusuista hommaa... toistoja toistoja...

T . Sari

Onnistumisia

Koko viikon olen ollut kotona, katsonut sarjoja, koska se on mukavaa.

Keskiviikkona treenattiin lotalla, ja ohhoh! Aikamoinen treeni. Hertta oli super ja ohjaaja osasi olla kans melko hyvä. Asenne muutos todella näkyy ja tuntuu. Se on mahdollisesti muuttunut tuon bc odien kanssa treenatessa, kun joudun tekemään itseni kanssa töitä.

Olen miettinyt miksi ihmiset valitsee bordercollien harrastus kaveriksi? Itse olen valinnut sen tulevaksi roduksi siksi, että voin haastaa itseni oppimaan joka päivä jotain uutta. Oppia itsestäni sekä paimenista. 

En siksi, että haluaisin huipulle, tai siksi että rotu on muotia, en siksi että ne ovat nopeita agility radalla. Vaan siksi, että rotu tuntuu omaltani. Paniikki jota mä olen tuntenut pennun tulosta on häipynyt... ja tilalle tullut varmuus. 

On tuo snaapieli niin mahtava, kun se tulee kaikkiin ohjauksiin millon vaan ja miten vaan!

Torstaina treenattiin ulkona boksia ja tsiisus kuka sen on sille opettanut, olipas hieno!! 

Välissä hieman tokoa joka sekin meni hyvin. Nää on näitä kausia kun joku on vaihtanut mun koiran.

Eilen oli kurkku kamalan kipeä, joten lepäsin, ja se meni ohi!!

Tänään pääsen treenaamaan maailman parhaiden treeni kavereiden kanssa eli toberoi tiimiläisten kanssa ! Kuva viime viikon treeneistä.

Maanantai

Tänään on nautittu koko porukan kesken vain olemisesta. Tehty hyvää ruokaa ja tietty ulkoiltu. Meillä on sellainen melko perinteinen lenkki missä koirat pääsevät rallattelemaan vapaana lenkin alusta loppuun.

Tänään päästiin melkein 1 km kun hertta otti hatkat... eikä meinannut tulla takaisin... taisi olla super ihania varusmiehiä piilossa, mutta mamma liian kaukana...kuka tietää... päästiin lenkki melkein loppuun kun rouva irtoaa metsään ja alkaa aivan karmiva kiljuminen.. pelkäsin että se on repinyt itsensä piikkilankaan! No ei syy löytyi kun saatiin koira kiinni... takiaisen piikit sitä pisteli, ja taisi siellä olla joku elukka jolle hertta antoi vauhtia...

On se niin dramaattista tuon hertan kanssa.

Ihana laiska päivä pienellä ulkoilu ilottelulla.

Hertta on lenkillä melko virtaisa... se juoksee koko lenkin n. 1 tunti niin kovaa kun kintuista irtoaa. Ollaan tehty ylämäkeen juoksusta sellainen kiva leikki, että ne jää mäen alle ja sitten kirmaavat ylös täysiä. Mutta hertta juoksee mäen kyllä ylös asti kun sanoo, että pitää mennä mäki loppuun. + ne metsässä tehdyt lenkit. Lopussa sitten kävellään viimeinen mäki yhdessä melko hitaasti...

Hyvää maanantaita !

-sari-

Hyvä päivä.

Muutama päivä on ollut tosi hyvä. Treeni kulkee, niin oma kuin koirien. Hertta on ollut ihan super! Mahtavaa asennetta,  love it!

Tämän illan pelastuskoira treenit oli loistavat ja samalla oudot... etsintään lähtö oli jotenkin ärsyttävä.. haukkui taas pitkästä aikaa kurkku suorana. Kun hiljeni karkasi etsintään   (joka on toisaalta hyvä) mutta vastaan tuli ulkoilijoita joita hertta luuli etsittäviksi, eikä kuunnellut ollenkaan luoksetulo käskyä. Niin se ulkoilija sitten potkaisi herttaa... no ei siinä mitään. Sain nollattua lopulta tilanteen, ja sitten homma alkoi sujumaan. Tarkat ja hyvät ilmaisut. Teemana oli liikkuvat maalit. Ei välittänyt hankalasta maastosta eikä liikkuvista maaleista, ainut oikea ongelma on se, että hertta rähmii maalihenkilöitä... no sitä aletaan kitkemään pois. Prosentit onnistumisista 100% :) joten hommaa olisi vaikeuttettava, nyt kun ketju on kunnossa ! Mahtava hertta.

Keskiviikkona oli asennetta enemmän kuin millään treeni kerralla agilityssä! Ihana mimmi. Itsekkään en ollut kovin huono!

Paavon pelastuskoira treeni oli pitkään aikaan paras ! Sivulle tulot aivan täydelliset, onnistumiset 100% ei hämääntynyt tänään puhuvista maaleista, jotka viime kerralla oli aivan super pelottavia. Paavo oli liekeissä, se on tarkka ja tunnollinen työskentelijä. Ilo katsoa kun Taneli ja Paavo tekee yhdessä. Taneli on ollut useamman viikon leirillä, joten Paavo on lomaillut, ja loma on näköjään saanut sivulle luovutuksen loksahtamaan kohdalleen!! Sitä on kyllä työstetty aika helvetisti. On melko tylsää ja hidasta tehdä hyvä pohja ilmaisuun, mutta se on maksanut vaivan.

Ehkä ollaan osattu jotain. Hyvä päivä.

T. Sari

Missä vaiheessa vain pitää luovuttaa?

Kun turnaus väsymys iskee niin uskon loppumista on tosi vaikea estää.

Kun on tehnyt jonkun asian eteen ihan helvetisti töitä, kuluttanut rahaa, aikaa ja voimia enemmän kuin riittävästi, ja menestystä ei vain tule... on tosi vaikea asennoitua, että kyllä se meidän Aika tulee... no entäs jos ei tule?

17 näyttelyä, 14 erinomaista, 12 luokka sijoitusta,  9 sa:ta ja 3 erittäin hyvää ja 2 kertaa paras uros 4. Pentuna 2 näyttelyä 2 x rodun paras ja yhden kerran bis 2 ja toisen kerran ryp 2. Kerran epävirallisesti rop juniori.

Paavo on maailman paras, ja meidän mielestä kaunein, mutta kun on päättänyt tehdä koirasta Valion, ja se onkin ihan saatanan vaikea projekti. En mä sitä helpoksi ole ajatellut koskaan, mutta joskus vaan ei enää jaksa tehdä lisää töitä sen eteen. Onneksi mulla on ystäviä jotka hoitaa näyttelyissä pyörittämisen jos en itse jaksa.

Mutta on vahva tunne, että messarin jälkeen ei todella pitkään aikaan käydä missään näyttelyssä. Odotetaan nyt sitten sitä päivää, että se on valmis.... jos on koskaan.

Missä vaiheessa myöntää itselleen se, että se meille maailman kaunein, ei vaan ehkä olekaan suuren yleisön mielestä kovin hieno.

Paljon on töitä myös Vireen kanssa.. koko hommasta pitäisi tehdä niin paljon hauskempaa. Mutta siinä vasta pulma, että miten.

Ehkä tää tästä.

Mukavaa tulevaa viikkoa.

Kun ei vain tiedä.

Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun odotat vain, että virta vie sinut sellaiseen kohtaan jossa on hyvä olla, jolloin huomaat, että kaikki kääntyikin tosi hyväksi.

No itse parhaillaan odotan sitä virtaa. Koirien kanssa menee hyvin, tanelin kanssa menee hyvin, mutta en olisi ikinä kuvitellut, kuinka vaikeaa on taas sopeutua uuteen kaupunkiin.
Viime viikot ovat olleet hyviä, huikean ihania päiviä, niiden ei niin hyvien joukossa.

Rehellisesti sanottuna, on niin helvetin yksinäistä. Ensiviikolla teen taas sen saman minkä osaan niin hyvin, hautaudun harrastuksiin, koska muuta selviytymiskeinoa ei vain ole, siellä sentään nään tuttuja ja turvallisia kasvoja. Onneksi teimme tulevan pennun kasvattajan kanssa oikean ratkaisun, ja pennun tulo siirtyy, koska kuka järkevä ottaa pennun kun on näin helvetin sekaisin itsekkin??? Ei olisi reilua se. Elämä on täynnä kaikkea, myös ystävien elämä on täynnä kaikkea, ja yksinäisen tästä tekee se, että aina ei ole varaa hurauttaa helsinkiin treffaamaan ystävää kahvikupposen ajaksi, ja juu puhelimet ja some on keksitty, mutta ei se korvaa sitä ihmis kontaktia.

Maanantaina alkaa uusi työ, taas uudet ihmiset joille pitää todistaa, että mä olen pätevä ja hyvä työtoveri. Toki pelottaa se, onko siellä yhtään sellaista ihmistä joka pitäisi minusta.

Olen pinteessa, jossa pitäisi oikeasti saada tehtyä joku suunnitelma hertan harrastusten suhteen, kun fakta on se, you can't have it all. Vaikeaa siitä tekee se, että hertta on hyvä molemmissa, niin pelastuskoirailussa, kuin agilityssä. Ehkä agilityyn panostaminen pelottaa siinä suhteessa, että entäs jos hertta menee rikki? Ja mikä on se hyvä treeni määrä viikossa, onko se kerran, vai kaksi, vai vain joka toinen viikko? Meillä on ollut pientä vauhti ongelmaa, eikä tästä ratkaisusta tee yhtään sen helpompaa sekään, että keskiviikkona hertta oli super vauhdikas, se oli huikea, ja sillä oli hyvä draivi.  (ja se oli kolmas agi treeni sille viikolle, pohjalla myös joka iltaiset peko treenit ja boksi treeniä kolmena päivänä peräkkäin), teenkö siis liian vähän muutoin, vai liian paljon?  Kokeilemalla se selviää toki mikä on se hertan juttu, olen vain niin uusi ja kokematon kaikessa, että sekin ahdistaa.

Peko puolella hertan virhet ovat vähentyneet 99% vauhti on hurja, ja maalimiehen veto uskomaton.
Ainut on, että en vain tunnu löytävän mistään aikaa mennä sunnuntain treenejä useammin treeneihin, tai aikaa oppia suunnistamaan. Onko senkin homman suuren suuri vastuu niin suuri, etten pysty kantamaan sitä. Toki sekin pelko, että jos mä ryssin sen koulutuksen ihan huolimattomuuttani.

Vireen kanssa edistystä on tapahtunut, ja suurin osa siitä on oman olemuksen rahallisena pidon syytä. Minä olen rauhallinen = hertta rauhallinen.

Ehkä painetta tekee se, että haluan olla koirani arvoinen, ja olla hyvä. Olisi niin ihanaa olla jossain oikeasti hyvä. 

Olen viime aikoina treenannut Vuorelan Lotan kelpie Plikan kanssa tokoa. Ihanaa vaihtelua kaikkeen agility touhuun, ja siihen, että miten saat koiran pysymään hiljaa ja motivoitua tekemään töitä kanssasi... Se paimenissa viehättää, ne haluavat tehdä töitä, jos sinä sitä niille tarjoat. Ja Plikka on niin taitava.

Agilityssä olen käynyt sporttiksella treenaamassa Pikkusaaren Ainon bc uros Odieta. Ja kokemus on sanoin kuvaamaton. Saan oppia jotain niin arvokasta, ettei sitä sanoin voi kuvata. Odie ei ehkä ole kaikista helpoin projekti koira, varsinkaan minulle joka olen melko reaktiivinen ja tartutan sen myös koiraan, lisäksi olen suurimmat onnistumiset saanut aikaan tuon kiihkeän ja kuuman nartun kanssa. Toisaalta kun pääsen jutun ytimeen, se saattaakin sopia minulle melko hyvin, se että pitää olla selkeä, ja sitten vielä selkeämpi. Juuri niitä asioita joita mun pitää oppia. Mutta ei se helppoa ole, yrittää päästä jonkun ihan erilaisen koiran aivoihin, ja tehdä yhteistyötä.

Tämä perjantai masentavissa fiiliksissä, mutta toivottavasti, viikonlopun toko koulutus plikan kanssa, saisi ajatukset taas kirkkaammiksi. Hertta pitää sunnuntain peko treeneihin asti lepoa, nauttien metsä lenkeistä.

Paavo pääsee huomenna trimmiin, mutta älkää kertoko sille sitä :D

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Kuvissa Lotan plikka, hertta ja Lotan hurmaava poika ja Ainon Odie
Kiitos tyypit että saan lainata teidän koiria.

T. Sari

Hämeenlinna

Morjesta pöytään!

Kesä on vierähtänyt ja syksy on alkanut!

Muutettiin Hämeenlinnaan elokuussa, ja elämä on ollut enemmän ja vähemmän myllerryksessä.

Jatkan edelleen Ainon opissa sporttiksella, uutena on tullut Vuorelan Lotan viikko koulutukset josta pidetään Hertan kanssa aivan super paljon. Ollaan saatu niin paljon oppia ja uskoa meidän tekemiseen.

Yksi luva puuttuu enää, mutta nyt ollaan Hertan kanssa vaiheessa, jossa treenataan a kontakti juoksu kontaktiksi, koska vauhtia on kiva olla lisää, ohjaajalle siis vähän enemmän haastetta...

Pelastuskoira puolella menee huikeasti, ilmaisu alkaa olla kasassa, pientä viilausta ja ai että millaiseksi se on muodostunut! Mä niin nautin katsoa, kun hertta on niin pätevänä!  Itse opettelen kovasti suunnistamaan, mikä on joskus hieman vaikeata!!!

Hämeenlinna elämä ja päätös panostaa herttaan ja omaan oppimiseen ennen pennun tuloa, jota siirrettiin ihan suvereenisti useampi vuosi eteenpäin, ei ollut lopulta kuitenkaan huono päätös, se on tuonut mahdollisuuksia joista en edes olisi uskaltanut haaveilla. Olen saanut treenata aivan huikean kelpie plikan kanssa, ja agilityssä mulla on kunnia treenata mitä huikeimman bordercollie uroksen kanssa, joka tulee mulle vielä useamman kultaakin kalliimman opetuksen antamaan.

Hertta on toki se panostuksen kohde, siihen panostetaan, ja se mun paras panostus on se, että opin kokoajan itse paremmaksi ohjaajaksi.

Hurjaa ajatella, että ilman herttaa en olis tässä, ja olisin varmasti puolet kokemattomampi.. on se vaan niin mieletön opettaja, ei ole kaikilla tuollaista herttaa joka on raivostuttavan ihana ja korvaamaton. Ja ei mulla tietty olis näitä ystäviä mun ympärillä jotka mahdollistaa tän mun kehityksen.

Elämä antaa aivan uskomattomia mahdollisuuksia, välillä se vaatii hieman jopa hulluutta tarttua niihin kiinni, mutta miksi ei tekisi töitä sen asian eteen, joka saa sut joka päivä hymyilemään.

Paavo valmistautuu Jyväskylän ja Messukeskuksen näyttelyitä varten. Turkissa on tapahtunut valtava muutos, en tiedä onko apu öljyssä vai hormoni toiminnasta, joka on käynnistynyt vallan mainiosti, Paavo on ollut näissä asioissa aina hieman hidas, joten se raivostuttava aivojen palleihin tippuminen tapahtuu liiankin usein, mutta annettakoon sen tapahtua. Onhan se hetkillistä onneksi. Eipä puutu treenattavaa ;)

Paavo suoritti taipumuskokeet hyväksytysti läpi, joten kehässä Paavo nähdään käyttö luokassa :)

Muutama viikko sitten käytiin kaupunki suunnistamassa Helsingissä, enkä olisi voinut olla ylpeämpi hertasta, joka oli ihan super kauniisti koko reissun.

Paljon on tapahtunut siis, mutta päivitetään lisää, kun on jotain tähdellistä.

Terkuin, Sari

Sisko älä luovuta vielä!

Hei !

Paljon on taas tapahtunut kuukaudessa.

Ollaan nautitti harrastamisesta, tekemisen ihanuudesta. Nautittu onnistuneista ja ei niin onnistuneista treeneistä.

Ollaan nyt kisattu yhteensä 5 kisat. Niistä on jäänyt käteen yksi hyppy nolla eli meidän eka luva! ja kassi kaupalla kokemusta. Tavoitteena ei ole ollut muu kuin kokemuksen saaminen.
Olen kamala jännittäjä, ja olenkin jännittänyt kisaamista koko rahan edestä.  Pikkuhiljaa se jännitys tuntuu helpottavan, mutta tiukassa se on.  Monta kaaos hyllyä takana, ja monta tosi onnistunutta rataa takana. Hyvältä tuntui jäädä ensimmäisen luvan jälkeen leikkaus tauolle.

Nyt jalka on leikattu, ja toipuminen voi alkaa. Hieman on haikea fiilis ajatellen kesän treenejä ja kisoja, mutta nyt ei ole sen aika.

Tänään sain tikit pois, hyvä uutinen on se, että nilkka paranee fyssarin mukaan pelottavan hyvin. Haavat taas eivät ole samaa mieltä, ja ovat vielä hieman auki... joten rauhassa on otettava.
Eipä sillä että olisi kiire mihinkään. Ainoat tehtävät vuorokaudessa on nilkan jumppaus, ja onhan minulla lupa jumpata itseäni noin muutenkin.
Fyssarin ohjeen mukaan otin rauhassa ja kävin kaupassa kokeilemassa mitä jalka kestää, no eipä kestä. 

Hertta on hurja loikkaaja! Tämä kuva on meidän luva radalta. 

Hertta on toiminut ihanasti, se on vaan niin hieno koira :)! 

Viime viikolla oli purina openit, ja koska minut voi lukea vielä invalidiksi, Iina suostui mennä hertan kanssa epistelemään. Hertta toimi maanantaina kivasti, mutta tiistai yllätti kaikki toiveet! Kakkosten epis hyppy radalta 0-voitto iinan kanssa! Oli sen radan minien nopein aika! Mukaan luettuna virallisesti kisaavat.  Tämä pari toimi yhteen loistavasti, vaikka eivät olleet ikinä treenanneetkaan yhdessä. Hyvä kokemus molemmille. 

Iina ja hertta palkintojen kanssa ! 

Ja tietty palkinto palli kuva! 

Pelastuskoirailussa hertta edelleen ylittää kaikki toiveet mitä olen salaa uskaltanut toivoa. On se vaan niin taitava.  Sama edistymis vauhti jatkuu. Hertta ilmaisee napakasti, ja etsii innokkaasti. Mitä nyt maalimies yleensä saa suudelman, koska on olemassa ja antaa hertalle lopuksi namia. 

Taneli ja Paavo treenaavat kovasti pelastuskoira hommia ja metsästystä. Toiveissa olisi päästä vesityö kokeeseen. 

Paavo rulla hommissa. Rulla siirtyy myös ilman liiviä ohjaajalle. On se vaan niin läpeensä ihana poika! Kuvan on ottanut Noora Lavonen

Tässä ukot näyttelyssä, tuloksena ERI. Kuvan ottanut Nina Putkuri

Omasta mielestäni, föönaus ja pesu onnistuivat ihan mukiin menevästi. Paavo näyttää ihanalta.  

Tässä jalkaa parannellessani ja odottaessani milloin saan alkaa haaveilemaan edes juoksusta tai agilitystä, on tietysti top team haku, jonne tietysti ei ole asiaa koska en voi juosta. Myös fitdog treenileiri kokonaisuus saa mut itkemään verta, koska on sen verran kallis juttu, ettei oo meikäläisellä varaa. Vaikka ollaan siinä vaiheessa treeniä, että olisi tehis treenit paikallaan. No kaikki aikanaan, nyt on aika nauttia levosta.

Joskus iskee se masennuksen hetki, että miksi ei voi olla varaa, ja diipa daa. mutta sitten hertta tulee pussaamaan, ihan niinkuin se tietäisi mitä mä ajattelen, ja siihen se loppuu se harmitelu, koska mulla on hertta, meillä on toisemme, voisi olla huonomminkin.

Nää hetket kun saat aikaa miettiä ja vain olla, saavat arvostamaan harrastamista ja noita koiria ja kaikkea elämässä ihan toisin. 

Onneksi hertta ja Paavo ovat makaamisen ammattilaisia. 

Hertta täytti eilen 3 vuotta! Paljon onnea maailman parhaalle hertalle. Päivääkään en vaihtaisi kanssasi pois.


Minun sielun sisareni, elämäni koira.

Tämä kuva Noora Lavosen käsialaa

Vauhti mimmi, raketti pöksy hertta, joka vasta oli tosi rasittava ja ärsyttävä pentu, ja nyt mitä mainioin rouva koira päällä maan. Eipä voi kuvata kuinka tärkeä tuo muija meikäläisen elämässä on. 

Tavoitteena meillä on oppia estehakuisuutta ja keppejä itsenäisemmiksi, varsinkin nyt on aikaa kun mä olen saikulla, ja yksi suuri tavoite on 3-luokka. Kyllä me sinne päästään. Ennemmin tai myöhemmin. 

Pitäkää itsenne ehjinä! -Sari-

Karhukellon kilinää.

Voi hitsi! 

Kuinka pitkän ajan sitä on taas vältellyt kirjoittamista, kun ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa...vai onko ollut sittenkin.. 

Hertan juoksutauko on ohitse, mutta heti perään tulikin mun kropan kanssa tauko, kun nilkka kipeytyi tooosi paljon.

Onhan sen nilkan kanssa tapeltu jo elokuusta asti, ja nyt sitten tuli päätös, että kesäkuun alussa multa leikataan nilkasta sitten arpikudosta pois tähystyksessä, jos kaikki menee putkeen.

Hertta siis etsii itselleen kesäkuuksi kartturia! Kaiken avun otan vastaan :) 

Tauolla ollaan nautittu keväästä ulkoillen. 

Tauko on tehnyt molemmille hyvää. 

Hertta on saanut mielestäni jopa vauhtia kentällä, itse taas tunnen olevani ajoissakin jopa ?!?! 

Kerrankin on meistä kuva jossa ollaan yhdessä :) 

Kisoihin on ilmoittauduttu ahkerasti, ja 3.5 on sitten taas eka yritys! Nyt tää pieni jännitys on sellaista hyvää jännitystä, onnellista odottamista.

Maanantain treeneissä, oli ihan super kiva rata, ja mentiin tuhatta ja sataa, kääntyi, ja teki bueno. Siihen muutamat kepit päälle, ja olipas hienon näköistä taas kerran. 

Kepeille otan ihan oman osion, joka voisi olla oodi hertan kepeille, nyt voin jättää jo palkan toiseen päähän ja lähettää tekemään keppejä, itse tullen kuitenkin perässä, ja se menee! Ja vieläpä kovaa!! Ihan huikeata, keskiviikon treeneissä, muuten kiva rata, tosi hieno keppikulma, teki aivan unelmana. Oma vauhti pysähtyi aina putkelle vientiin, ei mennyt putkeen sitten millään, oli kai päättänyt ettei mene, kun puomi ihan putken suulla, no puomi sai oikein sulkeiset sitten. Pysyy, ei roiski. Ja viimein onnistuneeseen putkeen menoon super palkka ja loppu. Ne olikin sitten viimeiset laatuaan, nimittäin Juhan treenit jäävät nyt hetkeksi, kun keskitytään estevarmuuteen. Ja irtoamiseen jne.

Paavollekkin kuuluu hyvää! Paavo on ollut tämän viikon hoidossa mukavalla pariskunnalla, jotka haaveilevat omasta spanielista, ukkeli käyttäytynyt taas hienosti. Mä vaan niin tykkään siitä!

Paavon pelastuskoiraksi projekti on edennyt, rulla napataan maalimiehen luona näpsäkästi suuhun, ja palautetaan se tanelille, tää jullikka myös itse korjaa sen, jos se rulla tippuu matkalla, porhaltaa takaisin maalimiehen luo, ja suorittaa tehtävän uudestaan. Ei ihan turha jannu!! 

Hertta on pelastuskoiraksi projektissa siinä vaiheessa, että keräillään paaaaljon uusia kokemuksia erilaisista maalimiehistä, ja saadaan yleistettyä ketju kunnolliseksi. Hertalla on valtavasti vauhtia, ja huikea hyppy. Juoksee maalin ja minun väliä kuin pieni herhiläinen, joka on toki tarkoituskin!! <3

Loppuun kuvasarja upk:n treeneistä pääsiäisen ajalta, Taneli kävi mun työpäivän aikana treenaamassa kiltisti molemmat koirat.  <3 kiitos Maija kuvaamisesta! 

Tässä kuvassa hertta kuulemma näyttää suuremmalta kuin on. ;) olen joskus kuullut, että on muka aika pieni, pah! Sanoo hertta! 

Ja Bang! 

Pentu asiat ovat edenneet, olen löytänyt huippu kivan kasvattajan, jonka koirilla olen päässyt kokeilemaan agilityä miltä se tuntuu. Aika huisia se on. 

Ihanat koirat! Ihana mies mulla! Ihana ilma! 

Nauttikaa! -Sari 

Suuri kisamörkö.

Nyt se on vihdoin selitetty! Kauan kauhua mun sisällä tehnyt kisamörkö on ajettu jonkun muun riesaksi. 

Maanantaista lähtien olen miettinyt miksi jännittää niin paljon. Ehkä syynä on oma vaatimustaso, toisena ja kuitenkin ehkä suurimpana se, että tätä varten ollaan treenattu, tätä mä olen tahtonut pitkään, ja halunnut tätä niiiin hartaasti. (Tavoitteissa ei todellakaan olleet tulokset)

Ja sitten kun se on täällä, meneekin pupu pöksyyn. No ei mennyt! 

Hertta siis todella aloitti kisa uransa mini1 luokassa. Viime viikonloppuna Luomalan Janne mittasi hertan miniksi ojangossa. 

Ekalla radalla olin kauhusta jäykkänä, huomasi myös ohjauksesta. 10 virhepistettä, aivopierun kautta meinasin ohjata koiran väärään päähän putkea, sain pelastettua pakka hajosi ja seisoin keppien sisäänmenoreitin edessä. Anteeksi hertta. Päästiin kuitenkin lähdöstä loppuun, ehjänä! 

Toinen rata, hyl.  1 jälkeen oli kakkosena pöytä, hertta hienosti hyppäsi ja pysähtyi, mutta hyppäsi sitten pois ja tuli takaisin kyytiin.. Ja TAAS seisoin keppien sisäänmenoreitin edessä. Miksi? En tiedä. Anteeksi hertta uudestaan.  Loppua kohden sitten päätin vain yrittää tehdä täysillä. Viimeinen hyl virhe tuli siitä kun ohjasin liian myöhään ja hertta tuli väärältä puolelta estettä sen yli. Ei haitannut. 

Ne tavoitteet: tavoite oli lähdössä pysyminen, ja loppuun pääseminen virheistä huolimatta. Ja se, että pitää olla kivaa! 

Molemmilla agility radoilla, todella hyvät kontaktit. Keinut aivan mahtavat!!!! 

Kepit olivat loistavat, joka kerta jos en olisi seisonut edessä. 

Viimeinen hyppyrata olisi ollut nolla, jos en olisi ollut käsieni kanssa niin höveli, ja antanut hertan valua irtoamaan renkaalle, siitä jatkettiin täyttä höyryä rata loppuun, ja mitkä kepit!!!!!!! Tätä varten me ollaan treenattu, tätä fiilistä varten, vaikka ei saatu tulosta, olin maailman tyytyväisin meidän suoritukseen, oli vauhtia, mutta myös ohjaukset onnistuivat. Pystyin päästämään irti ja annoin vain mennä. (Otin riskejä, ja se teki hyvää)

Muutama katsojakin tuli viimeisen radan jälkeen herttaa kehumaan, ja sanomaan, että on mulla super cockeri, ja kuinka hieno suoritus tehtiin, ja myös he mainitsivat miten hienot kepit oli. Tärkeimpänä, että saan olla todella onnellinen hertasta. Ja voin kertoa, että niin mä olenkin. (Vielä rakennetaan kepeille vauhtia ja varmuutta, mutta itsekin tykkään, että on aika hienot kepit)

Meidän eka kerta ikinä!! Silloin toki ei voi kovin paljon vaatia, varsinkaan kun kyseessä on minä, jännittänyt olen melkein siihen pisteeseen asti, että oksettaa, verenpaineet on taivaissa, pyörryttää ja yöunet menee. Radoilla olisi ollut paljon parantamisen varaa ohjauksissa, mutta mielelläni harjoittelen tuolla ykkösissä hieman pidempään :). Onko tässä nyt edes mikään kiire? 

Ensi kuussa onkin tiedossa aivan uusia treeni-kuvioita! Joita odotan jo aivan valtavan innoissani. Ehkä opin antamaan hertan tehdä ne kepit ihan itse.. 

Kisapäivä oli pitkä, onneksi seura oli hyvää, ja tapasin myös kivoja tuttuja kisapaikalla. 

Nyt odottelen hertalle juoksuja alkavaksi, niin uskallan suunnitella seuraavia kisoja. 

T. Niin onnelliset Sari & Hertta. 

neljä mustaa ja kaksi valkoista jalkaa solmussa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hertta on ollut hyvässä kunnossa, kehon koostumus on todella muuttunut muutamassa kuukaudessa, eikä mega suuria jumejakaan löytynyt fyssari käynnillä. (rintarangassa jotain pientä jumia; ja syykin on selvillä, hertta jahtaa lentokoneita takaa ja toki haukkuu niille pää kenossa pitkät matkat, jos sellainen meidän lenkin aikana hertan tielle sattuu.) Paino on myös aikalailla todella bueno.

Viime viikot ollaan oltu aika matalalla profiililla kaikkien ylimääräisten treenien suhteen, ja myös episten.

Miksi? Mikäs kiire tässä ollessa, tuumaillaan kaikessa rauhassa, ja tehdään ilon kautta.  

Kepit alkavat muotoutua, todella kivasti ja perjantaina otettiin jo osana rataa !!! no eihän ne ihan niin ongelmattomat vielä ole, mutta omalla rytmityksellä saatiin ihan bueno onnistuminen x 3.

Ollaan ilmoittauduttu Niinun keppi kurssille, jotta hertta tekisi kepit varmasti ja innolla joka kerta :). Toki innosta ja rytmistä ei ole kiinni, vaan siitä, että minä oppisin opettamaan ne paremmiksi, ja edettäisiin toivottuun suuntaan. 

Keinusta ollaan pidetty erätaukoa, 

Senkin kanssa otetaan ihan rauhalliseen tahtiin. 

Kohta alkaa olemaan treeni siinä vaiheessa, että joudun hertan kisakalenteria alkaa bookkaamaan. Lisenssi on jo plakkarissa :)!

Voin kertoa, että melkoinen kauhun lankakerä tulee vatsaan kun ajattelen kisoja.. 

Hertta on ollut aivan mielettömän upea agiliito koira, vaikka tulevat juoksut pistävät rouvan pään hieman sekaisin noin arkielämässä...

Mieli muuttuu 10 sekunnin välein, ja korvat ja niiden kuulo on myyty varmaan jollekkin niitä enemmän tarvitsevalle...  

Ohjaajalla alkaa olla hallussa moovit ainakin hetkittäin, tällähetkellä suurin ongelma on enää rytmitys, mutta ollaan saatu aika kivoja onnistumisiakin radalla, 

sain myös kommentin, että aina se ei ole kaunista, eikä sen tarvitsekkaan kuulemma olla, kunhan se nolla sieltä tulee :D eli viime perjantain kisanomainen treeni, meni pelasteluksi.. Pelastukset kuitenkin onnistuivat.. 

http://m.youtube.com/watch?v=HnUZSM3jq44&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DHnUZSM3jq44

Tää jotenkin kuvaa mun liikkumista tällähetkellä hyvin ;) herran haltuun otto on meillä todella yleinen ja myös tuo pyllistys :D. Sain tästä videosta hyvät naurut. siitä tulee hyvä mieli!

Pelastuskoirailu :

Yritän saada ajan sallimissa rajoissa yleistää ilmaisua, hertta etsii innokkaasti, ja ilmaisee halukkaasti ja näyttö on suora jatkumo ilmaisusta ! 

Paavo täyttää keskiviikkona 2 vuotta!! 

Maailman paras Paavo <3 

Kevät tulee rymisten!! 

4.3 onkin ensimmäinen Vappu Alatalon hyppytekniikka kurssin tunti! Jännittää aika paljon! 

Muuten meille kuuluu vain perus arkea, juoksemista koirien kanssa, hertta on huikea vetäjä juoksulenkillä! Paavo tykkää juosta vieressä :) Kesäksi ollaan ehkä siinä kunnossa, että 10 km lenkit menevät mukavasti :). 

Koirien venyttelyä ja syvien lihasten jumppaa kuuluu myös meidän viikkoihin.

Launtaina oli karkkipäivä, hertan mukaan myös hänen karkkipäivä, koska pidän kovin lakusta, ja hertta myös.. joten mulla oli sitkeää seuraa sen pienen karkkipussin alusta loppuun asti <3.

Ihanaa päivää kaikille! 

Tekemistä paljon ja aikaa vähän!

Siitä on mennyt pieni ikuisuus kun viimeksi jaksoin/muistin kirjoittaa blogiin asioita muistiin. 

Aloitetaan purku, 

Paavo: 

Paavo on nauttinut erivapauksia ja on saanut siis olla Tanelin mukana Jyväskylässä tämän vuoden ensimmäiset kaksi kuukautta. 

(Minä olen siis ollut yksin hertan kanssa) 

Nyt on sitten Paavo taas kotona minun ja hertan kanssa, ja onhan tuo poika hieman sitä mieltä että akkain kanssa ollessa on kaikki hankalaa ;) 

Mutta on minulla ollut tuota pumpulaa ikävä!! Ja herttakin on ollut suopeana ja päästänyt Paavon lähelle nukkumaan.  Hyvin armollista herttaa. 

Hertta: 

Hertta on treenannut enemmän ja vähemmän. Agiliyssä olemme korkanneet  epikset. Oltiin toisia?!? Vaikka videolta katsoessa meno on tooosi karsean näköistä. 

http://www.youtube.com/watch?v=u9nJ3LkGy5g

Tämä oli siis eka kerta ikinä! Niin mulle kun hertalle. Olen ihan sikana myöhässä, valssit myöhässä, olisi pitänyt juosta, plaah!!! No ainakin on jotain muistoa, mistä on lähdetty.. Hyvää oli hertan keskittyminen, kontaktit bueno <3 ne on kyllä aina samaa luokkaa, mutta myös joitain nopeita vapautuksia on joskus otettu jo. 

Tulos lista, josta kävi ilmi meidän onnen kantamoinen :D 

Hertta on ollut agissa aivan mahtava, korvat on tallessa ja vauhtia töppösissä annettavana. 

Siinä se on!!

Keinu alkaa hahmottua. Vielä tarvitaan rutkasti treeniä, että saan siitä haluamani laisen. Kepit on no ne on kepit.. Edelleen junnataan paikallaan, toki niitä pieniä edistyksen hetkiä on pilkahtanut :) 

Pikkuhiljaa kohti parempaa. 

Pelastuskoirailu : 

Hertta aloitti kertovan ilmaisun treenit tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna ja ai vitsit mikä edistyminen! Ihan mieletön  muija! Nyt siis haetaan paljon uusia maalimiehiä, ja toistoja jotta ilmaisu alkaisi  yleistymään :) 

Tähän voi vain todeta, että fiilis on pienten takapakkienkin kanssa mahtava tuon koiruuden kanssa treenatessa! 

Muuten meidän arki pyörii aikalailla samana, vaihtelevia lenkkejä. Nyt kun on lunta hieman lumi jumppaa ja tietysti kaikki muut asiaan kuuluvat lenkit ja hummailut. 

Myös pentuhaaveet ovat hieman edenneet, mutta ei siitä vielä sen enempää. Mietin kyllä monen kertaan, että miksi bc, mutta joku siinä vaan vetää puoleensa.. Minä vain yksinkertaisesti pidän niistä, mutta lyhytkarvaisena, mitä lyhyempi sen kauniimpi. Mitä enemmän olen bc:hen rotuna tutustunut on se tunne vain vahvistunut, että tuo se rotu on. Toki myös malinois, hollanninpaimenkoira, käyttölinjainen springeri, käyttö cockeri.. On ollut mielessä.. Mutta jotenkin niistä tulee sellainen "äh" ja saman rundin jos joutuisin kaikkien rotujen kanssa tekemään, kun haluan tavata nartun monta kertaa, treeneissä, kotona, lenkillä. Mahdollisimman monessa tilanteessa. Myös uroksen tapaaminen on minulle tärkeää, koska minun pitää todella kovasti tykätä molemmista että otan pennun. Ja mahdollista on, että toiveet toteutuvat vasta muutaman vuoden kuluttua, se jää nähtäväksi :) 

Ja ollaan aika samoilla linjoilla Tanelin kanssa, jos on metsästyskoira niin olisihan se sitten kuitenkin Tanelin koira.. Joko tai. Minun tai Tanelin.

<3 niin minun kun Tanelin <3