Kun ei vain tiedä.

Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun odotat vain, että virta vie sinut sellaiseen kohtaan jossa on hyvä olla, jolloin huomaat, että kaikki kääntyikin tosi hyväksi.

No itse parhaillaan odotan sitä virtaa. Koirien kanssa menee hyvin, tanelin kanssa menee hyvin, mutta en olisi ikinä kuvitellut, kuinka vaikeaa on taas sopeutua uuteen kaupunkiin.
Viime viikot ovat olleet hyviä, huikean ihania päiviä, niiden ei niin hyvien joukossa.

Rehellisesti sanottuna, on niin helvetin yksinäistä. Ensiviikolla teen taas sen saman minkä osaan niin hyvin, hautaudun harrastuksiin, koska muuta selviytymiskeinoa ei vain ole, siellä sentään nään tuttuja ja turvallisia kasvoja. Onneksi teimme tulevan pennun kasvattajan kanssa oikean ratkaisun, ja pennun tulo siirtyy, koska kuka järkevä ottaa pennun kun on näin helvetin sekaisin itsekkin??? Ei olisi reilua se. Elämä on täynnä kaikkea, myös ystävien elämä on täynnä kaikkea, ja yksinäisen tästä tekee se, että aina ei ole varaa hurauttaa helsinkiin treffaamaan ystävää kahvikupposen ajaksi, ja juu puhelimet ja some on keksitty, mutta ei se korvaa sitä ihmis kontaktia.

Maanantaina alkaa uusi työ, taas uudet ihmiset joille pitää todistaa, että mä olen pätevä ja hyvä työtoveri. Toki pelottaa se, onko siellä yhtään sellaista ihmistä joka pitäisi minusta.

Olen pinteessa, jossa pitäisi oikeasti saada tehtyä joku suunnitelma hertan harrastusten suhteen, kun fakta on se, you can't have it all. Vaikeaa siitä tekee se, että hertta on hyvä molemmissa, niin pelastuskoirailussa, kuin agilityssä. Ehkä agilityyn panostaminen pelottaa siinä suhteessa, että entäs jos hertta menee rikki? Ja mikä on se hyvä treeni määrä viikossa, onko se kerran, vai kaksi, vai vain joka toinen viikko? Meillä on ollut pientä vauhti ongelmaa, eikä tästä ratkaisusta tee yhtään sen helpompaa sekään, että keskiviikkona hertta oli super vauhdikas, se oli huikea, ja sillä oli hyvä draivi.  (ja se oli kolmas agi treeni sille viikolle, pohjalla myös joka iltaiset peko treenit ja boksi treeniä kolmena päivänä peräkkäin), teenkö siis liian vähän muutoin, vai liian paljon?  Kokeilemalla se selviää toki mikä on se hertan juttu, olen vain niin uusi ja kokematon kaikessa, että sekin ahdistaa.

Peko puolella hertan virhet ovat vähentyneet 99% vauhti on hurja, ja maalimiehen veto uskomaton.
Ainut on, että en vain tunnu löytävän mistään aikaa mennä sunnuntain treenejä useammin treeneihin, tai aikaa oppia suunnistamaan. Onko senkin homman suuren suuri vastuu niin suuri, etten pysty kantamaan sitä. Toki sekin pelko, että jos mä ryssin sen koulutuksen ihan huolimattomuuttani.

Vireen kanssa edistystä on tapahtunut, ja suurin osa siitä on oman olemuksen rahallisena pidon syytä. Minä olen rauhallinen = hertta rauhallinen.

Ehkä painetta tekee se, että haluan olla koirani arvoinen, ja olla hyvä. Olisi niin ihanaa olla jossain oikeasti hyvä. 

Olen viime aikoina treenannut Vuorelan Lotan kelpie Plikan kanssa tokoa. Ihanaa vaihtelua kaikkeen agility touhuun, ja siihen, että miten saat koiran pysymään hiljaa ja motivoitua tekemään töitä kanssasi... Se paimenissa viehättää, ne haluavat tehdä töitä, jos sinä sitä niille tarjoat. Ja Plikka on niin taitava.

Agilityssä olen käynyt sporttiksella treenaamassa Pikkusaaren Ainon bc uros Odieta. Ja kokemus on sanoin kuvaamaton. Saan oppia jotain niin arvokasta, ettei sitä sanoin voi kuvata. Odie ei ehkä ole kaikista helpoin projekti koira, varsinkaan minulle joka olen melko reaktiivinen ja tartutan sen myös koiraan, lisäksi olen suurimmat onnistumiset saanut aikaan tuon kiihkeän ja kuuman nartun kanssa. Toisaalta kun pääsen jutun ytimeen, se saattaakin sopia minulle melko hyvin, se että pitää olla selkeä, ja sitten vielä selkeämpi. Juuri niitä asioita joita mun pitää oppia. Mutta ei se helppoa ole, yrittää päästä jonkun ihan erilaisen koiran aivoihin, ja tehdä yhteistyötä.

Tämä perjantai masentavissa fiiliksissä, mutta toivottavasti, viikonlopun toko koulutus plikan kanssa, saisi ajatukset taas kirkkaammiksi. Hertta pitää sunnuntain peko treeneihin asti lepoa, nauttien metsä lenkeistä.

Paavo pääsee huomenna trimmiin, mutta älkää kertoko sille sitä :D

Mukavaa viikonloppua kaikille.

Kuvissa Lotan plikka, hertta ja Lotan hurmaava poika ja Ainon Odie
Kiitos tyypit että saan lainata teidän koiria.

T. Sari