perjantai 31. toukokuuta 2013

Ke-ke-kepit

Tuskastunut mutta silti tyytyväinen! 

Sanonpa vain, että kun iloitsee yhden asian edistymisestä, toinen romahtaa ihan totaalisesti, no näin meillä kävi keppien kanssa. Hertta vain päätti ettei nyt enää yhtäkkiä osaakkaan mennä!! Voin kertoa että oli tällä rouvalla hetken aikaa taas nallekarkit sekasin. No pussilla taas saatiin toivottuja tuloksia ja se onnistui kivasti! Ja radanpätkillä jopa tuntuu että osaankin jotain! Hyvää jos jotain huonoa. 

Kuvassa kesästä nauttimista täysin rinnoin ! 

Tavattiin tänään upea hollannin paimenkoira uros ja voin kertoa että meidän laumaan sopisi yksi lentävä hollantilainen ! 

Paavon korvaa on joku ötökkä päässyt puremaan ja nyt on pojalla kunnon patti korvassa joka näin lämpimällä ilmalla vuotaa verta hoitamisesta huolimatta. No tästäkin varmasti selviämme hengissä. Sunnuntaina on viimeinen näyttely tälle keväälle ja sitten on paavolla kesäloma, toki Taneli käy Paavon kanssa viikon päästä kokeilemassa taipumista taipumuskokeissa. Toivotaan parasta! 

Auronkoisesti teidän. Sari. 

torstai 23. toukokuuta 2013

Piu pau Paavo!

Tämä teksti on paavosta. 



Äidin kultapoika, se Paavo on. Paavon Kanssa Taneli treenaa metsästystä, ja minä käyn näyttelyissä. Siinä on meidän pojan harrastukset. Viime torstaina oli noutotreenit ja ne menivät aivan mallikkaasti. On jopa toiveita että Paavo olisi niin potentiaalinen että pääsisimme ihan metsästyskokeeseen asti !  
Tänään Paavo kävi vesinouto treeneissä, poika ei yhtään arkaillut veteen menoa eikä noutoa ! Mahtava poika! Hermotkin on hyvät! Malttia oli hyvin ;) ! Aina rakastun tuohon poikaan uudestaan lisää. Olkoonkin näyttelyhurre ja sitä ja tätä, mutta on se vaan niin ihana! 

Kuva on Ulla-Marja ruistolan ottama. 


Paavo syöksymässä noutoon! Voin kertoa että kuva on hienompi kuin vauhti. Poika ei pitänyt kiirettä eikä arkaillut. Otti vain oman aikansa... Niinkuin aina. 
Pieni hetki treeneissä oli sellainen että Paavo oli aivan diipadaa, ei ollut korvia eikä silmiä.. Mutta siitäkin päästiin ohi, onneksi. Onneksi tuo koiran ohjaaja ja koira ovat niin samasta puusta veistetty, että ei mies hermostunut junnun vastarinnasta! 

Treeniseura oli aivan huippua kiitos kaikille treeniseurasta ja opetuksesta ja vinkeistä! 
Kiitollinen täytyy olla siitä että saa apua, yksin on hankalaa, sen voin kertoa! 

Saatiin myös vahingossa lupa mennä sunnuntaina taipparitreeneihin, saa siis mieskin välillä harrastaa koirien kanssa :) 

Tässä vielä Ullan ottama kuva fiilistelyksi Paavon uinnista, on se vaan poikakulta. 

Terkuin, sarpa & Paavo 

Ps. Nyt on niin väsynyt etten jaksanut kirjoittaa paljon ja teksti on mitä on, koettakaa kestää ! 

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Hei ihan oikeasti !

Semmoiset treenit takana joista voi olla tyytyväinen, monta hyvää pätkää ja kepit meidän murheenkryyni on jopa edistynyt hieman! Uskomatonta ! 

No ei hyvää ilman huonoa! Hertta päätyi ettei mene pussiin, joten sitä taidetaan tehotreenata seuraavat 3 viikkoa keppien lisäksi!  

Valssit ja persjätöt meni mallikkaasti ja hertta hakee esteet hyvin! 

Otin selvää hieman haku kurssista ja meidän toivotettiin tervetulleeksi kurssille, joten me aletaan treenaamaan hakua kesällä ja samalla treenataan bh koetta varten! Katsotaan kuinka kauan tämä innostus kestää mutta wow sanon minä, kerrankin ei tullut seinä vastaan ja kukaan ei sanonut että sulla on väärän rotuinen tai rakenteinen tai näköinen koira kurssille :)! Tässä on ihan voittajan olo. Sitten kun saadaan toi treeneissä haukkuminen pois niin oon ihan in lööv tohon koiraan, nyt vaan alkaa opiskelu bh:ta varten :) 

Voi olla että tästä alkaa hertan matka palvelus cockeriksi ;)  


Kuvassa hertta söpöilee oikein urakalla!

Pahoittelen kuvien laatua, ne on puhelimella otettuja, koska niin ihana iPhone hoitaa bloggaamisen mun kaverina eli en tarvii tietokonetta auki !


Hyvä päivä vaikka vettä satoi ja pussi on vaan pussi, ja kuraisen koiran saa aina pestyä! 

Ensiviikkoon! 

T. Sari ja vauhti Kirppu hertta ! 

Tunnelmia tunnelin pimeällä puolen.

Moikka! 
Treenattiin kuin treenattiinkin eilen hertan ja Paavon.kanssa tokoa, ja juu, aivan sitä samaa mitä vajaa 6kk sitten.. Ainakin hertan kanssa. 

Motivoiti ei onnistunut oikein mitenkään, seuraaminen oli todella väsynyttä ja lahnamaista, MUTTA! Maahan menot olivat oikein hienoja! Ja neiti jopa teki pysähdyksiä, toki jäävät olivat mukaansa vetäviä.. Ehkä me ollaan 100vuoden päästä valmiina siihen toko starttiin ja bh kokeeseen.. EHKÄ. Taistelutahdon kohotus toimi, mutta kun lelu meni piiloon se into hävisi kuin hiekka siivilästä.. 

 Tää hertan uusi panta kertoo enemmän kuin tuhat sanaa! 



Paavon kanssa oon paljon toiveikkaampi, pojan kun saa motivoitua niin hyvin kaninkarva lelulla! Jopa liikaakin. Mutta se poika on vihdoin ymmärtänyt mitä perusasento tarkoittaa, toki Paavoa siihen joutuu hieman vielä auttamaan, mutta kyllä on mukava tunne kun kirjaimellisesti tunnet missä koira on koska sen lapa on sun jalkaa vasten <3 ja seuraamisesta tulee vielä niin hienoa, pitäisi vain mennä toko kurssille sen kanssa niin saisi ideoita tuon pojan oppimiseen. 

Minusta on näköjään tullut niin mukavuuden Haluinen, etten enää niin herttaa tokoon viitsi edes treenata koska ei neitiä pahemmin kiinnosta, niin eipä siinä muu auta kun tahkota agilityä joka kiinnostaa. Toki treenaan jos joskus kävisikin niin että kadonnut into palaisi. 

MUTTA pakko on tunnustaa että oon viimeiset 4kk haaveillut omasta palveluskoirasta/paimenesta... Voitte vaan kuvitella kun näiden kahden sympaattisen hullun kanssa on kaikki aivan kesken niin ei pk koiralle ole aikaa.. Vielä. Siinäkin se varmaan tulee seinä vastaan kun haluaisi harrasta aivan kaikkea, mutta mistä aika? 

Sitten sisuunnuin ja päätin että jos en saa. Pk koiraa voin silti harrastaa hertan kanssa hakua ja tehdä bh kokeen ! 

Tänään meillä on taas agi treenit ja mielenkiinnolla odotan hertan käytöstä näin juoksujen aikana treeneissä.. Toivottakaa onnea! 

Raporttoin varmasti illalla enemmän niistä sitten. 

Loppuun meidän pantanaulakko, osa pannoista korissa, ja osa eteisessä kiinni hihnoissa ;) 


Puss puss! T. Sari 

tiistai 21. toukokuuta 2013

Ryhtiliike numero sata.

Se piste kun pyörä onkin alkanut pyörittää oravaa. 
Tämä päivitys on kaikkia edellisiäkin päivityksiä täydempi kaikennäköisiä selityksiä sille miksi en ole muka muistanut kirjoittaa.

Syy on jokseenkin tässä! Olemisen sietämätöntä keveyttä jota Paavo hyvin kuvaa, ei minun kalenterissa ole paljon näkynyt. 


Hertan kanssa agilitytreenit agi-akatemiassa ovat olleet huippuja! Hertta on niin taitava ja minä vain räpellän hätäisesti sinne ja tänne, kun olen miljoona kertaa hukassa kaikkien persjättöjen ja valssien, kuolleiden kulmien ja niiden helvetin keppien varjossa. 
Tokosta pidämme luovaa taukoa, kun tuntuu että ollaan molemmat aika bookattuja agilityn saralla.

Kesän aikana pitäisi aloittaa verijäljen veto, kunhan aika töistä ja normaalista arjen pyörittämisestä riittäisi siihen.. 

Olen myös ollut Paavon kanssa hyvin tiukalla näyttelyjaksolla, jossa esiintyy Hikeä ja kyyneleitä aina kun on aika pestä ja föönata Paavo ennen seuraavaa koitosta, tämä on ollut yksi suurimman osan kalenterista haukkaava harrastus. 
Spanielin näyttelyyn valmistaminen kun ei ole niin helppoa. 
Ensin mietit tarkkaan millä aineella pesee ja sitten on rouva fortuna ja ennustaa säätä kannattaako pestä nyt vai vasta illalla, sitten kun olet saanut pesun päätökseen onkin se kaikista haastavin vaihe, koiran kuivaksi föönaaminen. Ymmärrän niitä jotka fuskaavat ja jättävät koiransa kosteiksi, koska hommaan menee niin pirusti aikaa ettei sitä tee jos ei aivan oikeasti ole sisua. Siinä vaiheessa kun kättä puuduttaa, pitää kammata ja föönata niin helvetisti jotta karvan saisi pysymään suorana, ettei se taipuisi laineelle. 
No onhan tietysti pienelle pojalle menestystäkin syntynyt 2x 2 juk1, 4 SA, juk2, juk3x 2, juk4x 2 + epävirallinen ROP juniori Helsingissä ja paras uros 4 <3 

Ollaan myös muutettu uuteen asuntoon jonne sain koirille aivan oman huoneen! How cool is that?! Koirat tykkää uudesta kodista, vaikka itse en syttynyt asuntoon.,.

Hertan tyylinäyte uudessa omassa huoneessa nukkumisesta. 



Elämässä on siis ollut muutoksia syksystä, menimme mieheni kanssa naimisiin, itse olen muuttanut elämän suuntaa ja alkanut kuntokuurin joka on tuottanut tulosta hyvinkin paljon. :) 

Hertta on ollut myös melko kiltti tyttö, hertta aloitti juuri sopivasti juoksut ennen kesälomaa ja hoitoon menoa <3 
Onneksi tämä ei haittaa agilityä, koska nykyään treeneihinkin saa osallistua juoksuisena pöksyt jalassa! Treeni virettä juoksut eivät ole haitanneet muuten kuin neidin herkkänä mielenä ja kärkkäänä haukkumisena, joka on muuten ihan pirun rasittavaa! ARGH! 

Tästä tuli mieleeni että ensimmäisissä ast:n treeneissä valmentajan mielestä ollaan liian hyviä noihin treeneihin, on eli meillä on paljon opittavaa ja voidaan Kaikessa rauhassa fiilistellä ja treenata niitä asioita jotka meillä on vielä haussa, kuten kepit, enää 5 verkkoa jäljellä! Jaksaa jaksaa! 


Tästä pääseminenkin kesä tunnelmiin! Oltiin viikonloppuna tädin ja hänen miehensä ihanalla mökillä ja nautittiin niin! Paavo ainakin oli poikki ja nautti täysin poskin. Hertankin kesä alkoi punkkien täyteisenä, 4 punkkia 4 päivän aikana! Voi Yrjö yäk! 

Tässä tämän lauman kuulumiset! Lupaan päivittää keskiviikon agi treenien jälkeen miten meni! 

Kisa toiveita olisi jo kamalasti! Jospa päästäisiin syksyllä ihan kisaamaan asti, joka kauhistuttaa ja samalla kutkuttaa ajatuksena. 

Kesäisin aurinko suukoin! Sari & kevät pörriäiset !