Tämä teksti on paavosta.
Äidin kultapoika, se Paavo on. Paavon Kanssa Taneli treenaa metsästystä, ja minä käyn näyttelyissä. Siinä on meidän pojan harrastukset. Viime torstaina oli noutotreenit ja ne menivät aivan mallikkaasti. On jopa toiveita että Paavo olisi niin potentiaalinen että pääsisimme ihan metsästyskokeeseen asti !
Tänään Paavo kävi vesinouto treeneissä, poika ei yhtään arkaillut veteen menoa eikä noutoa ! Mahtava poika! Hermotkin on hyvät! Malttia oli hyvin ;) ! Aina rakastun tuohon poikaan uudestaan lisää. Olkoonkin näyttelyhurre ja sitä ja tätä, mutta on se vaan niin ihana!
Paavo syöksymässä noutoon! Voin kertoa että kuva on hienompi kuin vauhti. Poika ei pitänyt kiirettä eikä arkaillut. Otti vain oman aikansa... Niinkuin aina.
Pieni hetki treeneissä oli sellainen että Paavo oli aivan diipadaa, ei ollut korvia eikä silmiä.. Mutta siitäkin päästiin ohi, onneksi. Onneksi tuo koiran ohjaaja ja koira ovat niin samasta puusta veistetty, että ei mies hermostunut junnun vastarinnasta!
Treeniseura oli aivan huippua kiitos kaikille treeniseurasta ja opetuksesta ja vinkeistä!
Kiitollinen täytyy olla siitä että saa apua, yksin on hankalaa, sen voin kertoa!
Saatiin myös vahingossa lupa mennä sunnuntaina taipparitreeneihin, saa siis mieskin välillä harrastaa koirien kanssa :)
Tässä vielä Ullan ottama kuva fiilistelyksi Paavon uinnista, on se vaan poikakulta.
Terkuin, sarpa & Paavo
Ps. Nyt on niin väsynyt etten jaksanut kirjoittaa paljon ja teksti on mitä on, koettakaa kestää !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti