Paljon on taas tapahtunut kuukaudessa.
Ollaan nautitti harrastamisesta, tekemisen ihanuudesta. Nautittu onnistuneista ja ei niin onnistuneista treeneistä.
Ollaan nyt kisattu yhteensä 5 kisat. Niistä on jäänyt käteen yksi hyppy nolla eli meidän eka luva! ja kassi kaupalla kokemusta. Tavoitteena ei ole ollut muu kuin kokemuksen saaminen.
Olen kamala jännittäjä, ja olenkin jännittänyt kisaamista koko rahan edestä. Pikkuhiljaa se jännitys tuntuu helpottavan, mutta tiukassa se on. Monta kaaos hyllyä takana, ja monta tosi onnistunutta rataa takana. Hyvältä tuntui jäädä ensimmäisen luvan jälkeen leikkaus tauolle.
Nyt jalka on leikattu, ja toipuminen voi alkaa. Hieman on haikea fiilis ajatellen kesän treenejä ja kisoja, mutta nyt ei ole sen aika.
Tänään sain tikit pois, hyvä uutinen on se, että nilkka paranee fyssarin mukaan pelottavan hyvin. Haavat taas eivät ole samaa mieltä, ja ovat vielä hieman auki... joten rauhassa on otettava.
Eipä sillä että olisi kiire mihinkään. Ainoat tehtävät vuorokaudessa on nilkan jumppaus, ja onhan minulla lupa jumpata itseäni noin muutenkin.
Fyssarin ohjeen mukaan otin rauhassa ja kävin kaupassa kokeilemassa mitä jalka kestää, no eipä kestä.
Ollaan nautitti harrastamisesta, tekemisen ihanuudesta. Nautittu onnistuneista ja ei niin onnistuneista treeneistä.
Ollaan nyt kisattu yhteensä 5 kisat. Niistä on jäänyt käteen yksi hyppy nolla eli meidän eka luva! ja kassi kaupalla kokemusta. Tavoitteena ei ole ollut muu kuin kokemuksen saaminen.
Olen kamala jännittäjä, ja olenkin jännittänyt kisaamista koko rahan edestä. Pikkuhiljaa se jännitys tuntuu helpottavan, mutta tiukassa se on. Monta kaaos hyllyä takana, ja monta tosi onnistunutta rataa takana. Hyvältä tuntui jäädä ensimmäisen luvan jälkeen leikkaus tauolle.
Nyt jalka on leikattu, ja toipuminen voi alkaa. Hieman on haikea fiilis ajatellen kesän treenejä ja kisoja, mutta nyt ei ole sen aika.
Tänään sain tikit pois, hyvä uutinen on se, että nilkka paranee fyssarin mukaan pelottavan hyvin. Haavat taas eivät ole samaa mieltä, ja ovat vielä hieman auki... joten rauhassa on otettava.
Eipä sillä että olisi kiire mihinkään. Ainoat tehtävät vuorokaudessa on nilkan jumppaus, ja onhan minulla lupa jumpata itseäni noin muutenkin.
Fyssarin ohjeen mukaan otin rauhassa ja kävin kaupassa kokeilemassa mitä jalka kestää, no eipä kestä.
Hertta on toiminut ihanasti, se on vaan niin hieno koira :)!
Viime viikolla oli purina openit, ja koska minut voi lukea vielä invalidiksi, Iina suostui mennä hertan kanssa epistelemään. Hertta toimi maanantaina kivasti, mutta tiistai yllätti kaikki toiveet! Kakkosten epis hyppy radalta 0-voitto iinan kanssa! Oli sen radan minien nopein aika! Mukaan luettuna virallisesti kisaavat. Tämä pari toimi yhteen loistavasti, vaikka eivät olleet ikinä treenanneetkaan yhdessä. Hyvä kokemus molemmille.
Pelastuskoirailussa hertta edelleen ylittää kaikki toiveet mitä olen salaa uskaltanut toivoa. On se vaan niin taitava. Sama edistymis vauhti jatkuu. Hertta ilmaisee napakasti, ja etsii innokkaasti. Mitä nyt maalimies yleensä saa suudelman, koska on olemassa ja antaa hertalle lopuksi namia.
Taneli ja Paavo treenaavat kovasti pelastuskoira hommia ja metsästystä. Toiveissa olisi päästä vesityö kokeeseen.
Tässä ukot näyttelyssä, tuloksena ERI. Kuvan ottanut Nina Putkuri
Tässä jalkaa parannellessani ja odottaessani milloin saan alkaa haaveilemaan edes juoksusta tai agilitystä, on tietysti top team haku, jonne tietysti ei ole asiaa koska en voi juosta. Myös fitdog treenileiri kokonaisuus saa mut itkemään verta, koska on sen verran kallis juttu, ettei oo meikäläisellä varaa. Vaikka ollaan siinä vaiheessa treeniä, että olisi tehis treenit paikallaan. No kaikki aikanaan, nyt on aika nauttia levosta.
Joskus iskee se masennuksen hetki, että miksi ei voi olla varaa, ja diipa daa. mutta sitten hertta tulee pussaamaan, ihan niinkuin se tietäisi mitä mä ajattelen, ja siihen se loppuu se harmitelu, koska mulla on hertta, meillä on toisemme, voisi olla huonomminkin.
Nää hetket kun saat aikaa miettiä ja vain olla, saavat arvostamaan harrastamista ja noita koiria ja kaikkea elämässä ihan toisin.
Joskus iskee se masennuksen hetki, että miksi ei voi olla varaa, ja diipa daa. mutta sitten hertta tulee pussaamaan, ihan niinkuin se tietäisi mitä mä ajattelen, ja siihen se loppuu se harmitelu, koska mulla on hertta, meillä on toisemme, voisi olla huonomminkin.
Nää hetket kun saat aikaa miettiä ja vain olla, saavat arvostamaan harrastamista ja noita koiria ja kaikkea elämässä ihan toisin.
Onneksi hertta ja Paavo ovat makaamisen ammattilaisia.
Hertta täytti eilen 3 vuotta! Paljon onnea maailman parhaalle hertalle. Päivääkään en vaihtaisi kanssasi pois.
Minun sielun sisareni, elämäni koira.
Minun sielun sisareni, elämäni koira.
Vauhti mimmi, raketti pöksy hertta, joka vasta oli tosi rasittava ja ärsyttävä pentu, ja nyt mitä mainioin rouva koira päällä maan. Eipä voi kuvata kuinka tärkeä tuo muija meikäläisen elämässä on.
Tavoitteena meillä on oppia estehakuisuutta ja keppejä itsenäisemmiksi, varsinkin nyt on aikaa kun mä olen saikulla, ja yksi suuri tavoite on 3-luokka. Kyllä me sinne päästään. Ennemmin tai myöhemmin.
Pitäkää itsenne ehjinä! -Sari-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti