keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Hämäläistä

Oletteko huomanneet kuinka oma mieli vaikuttaa koiran mieleen? No mä olen. Oon viime aikoina eli syksystä asti ollut todella yksinäinen.. lukuisista yrityksistä huolimatta, ei hämeenlinnasta tunnu löytyvän edes yhtä kaveria. Ja sekös vaikuttaa koiran treenaamiseen, kyllä. Yhteys pätkii koiraan, koska mun yhteys maailmaan / itseeni ei ole kunnossa.

Näyttää myös siltä, että ryssin koiran treenit ihan siitä ilosta, että saan joskus treeniseuraa sen kaksi kertaa kuukaudessa viikko treenien lisäksi.

Hertan vaihe kun on se, että se tarvitsee lyhyitä treenejä n. 3-4 kertaa viikossa. Eli pitäisi panostaa ihan toden teolla.

No homman nimi on kuitenkin se.. että näyttää siltä, että kukaan ei hämeenlinnassa harrasta aktiivisesti  pekoilua. Tai jos harrastaa, ei kaipaa uusia tuttuja/ treenikavereita.

Just tällähetkellä ei mieli ole kovin iloinen. Mutta Kyllä se taas tästä tyypit.

Onneksi on ihmisiä kauempana, silloin kun sinne asti pääsee ja kerkeää. Kiitti tyypit että jaksatte mua. Ilman teitä tulisin hulluksi.

Muutto on myös vaikuttanut niihin edellisiin hyviin kavereihin / ystäviin, koska kappas kummaa suurimmasta osasta en ole juuri (ollenkaan) kuullut muuton jälkeen (jos en itse soita). Ja olen kyllä sitä mieltä, että ei sitä aina ole itse pakko soittaa.. kyllä ystävyys on molemminpuolista? Tai ehkä mä en vaan ole sen ajan arvoinen heille. No turha sitäkään on harmitella.

Uusi harrastus crossfit toivottavasti antaa edes vähän seuraa treenien ajan. Tai sitten ei.

Toivottavasti teidän päivät on hyviä ja valoisia. Tai ainakin niissä pilkahtaa toivo paremmasta. Mä jaksan uskoa ja toivoa, että minunkin tarkoitukseni tässä maailmassa selviää. Toivottavasti pian.

- Sari -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti