Keskiviikko :
Melko kinkkinen rata, liian isot neon violetit neon vihrein koristein olevat addun juoksuhousut, kiukutteleva nilkka, todella märkä ja kurainen ilma, eivät saaneet meitä mokaamaan eikä kaatumaan!
Aloitettiin helposta, naulattiin se, vaikka mulla melkein tippui pöksyt, no se vain lisäsi asennetta ja halua silti onnistua. Saatiin juhalta 4x lisätehtävä, eli lisää pituutta ja vaikeutta rataan, ja lopuksi kehu "hyvän näköistä menoa" kertoo varmasti, miksi olin niin fiiliksissä, Juha myös varovasti vihjaili, meidän olevan kohta valmiita valkku ryhmään, ehkä 12 viikon kuluttua ollaan ahkeralla treenillä siinä kunnossa, että aloitetaan mölleily ja haaveilu kisoista for real ja siitä valkku ryhmästä!!!
Hertta teki hyvin töitä, aina välillä tuntuu, että tuo rouva on avaruusraketti ennen lähtöä (on ollut melkoista tykitystä meidän meno), ei meinaa tuli pysyä pyllyn alla, joten varastelua on siis myös nähty, johon nyt perjantain treeneissä puutuin oikein toden teolla, muutaman toiston jälkeen alkoi ne kankut pysyä lähtölupaan asti maassa. Silti suuresta kiihkosta huolimatta herbus pysyy hyvin hanskassa, jos en itse mokaile.. (tapahtuu harvemmin, mutta joka treeneissä kuitenkin, mokailu on vain muuttunut täysi jäätymisistä ja väärään suuntaan ohjaamisista ja koiran hölmistyneestä katseesta, esteiden väärältä puolelta/ suunnasta ylittämiseen) Olen siis jotakuinkin kartalla jo!!
Perjantai:
Treenit olivatkin aivan kaaosta, oma pään sisus oli kaaosta, vatsaan sattui, jalkaan sattui, palelti, väsytti, en ymmärrä miksi edes menin treenaamaan.. No meidän mahtava kouluttaja, oli päättänyt kouluttaa meitä ihmisiä, valsseissa, ja voi pojat, tämän rouvan aivot menivät solmuun, ei päästy 2 estettä pidemmälle..Tavoitteena oli merkata koiralle hyppypaikka, eikä estettä...No eipä onnistunut kovin hienosti, ja uudenmalliset valssit olivat vain aivan balettia vielä mun liikkeilleni.. hertta teki hienosti, tokikin reagoi minun fiiliksiin ja oli tahmea.. ei irronnut, mitä yleensä tekee aina. Varasteli lähdössä ja pysyi toooodella lähellä ja oli hyvin riippuvainen minun ohjauksesta.. Pistin ajatukset kuntoon ja treenasin helppoja juttuja lopuksi, siitä fiilis hieman parani.
Hertta tietää miten otetaan rennosti ja nautitaan elämästä, todellinen HerttaKuningatar
Olen kuitenkin kasvanut niin paljon, etten masennu hankalasta treenistä ja ajattele, ettei me ikinä onnistuta.. Vaan fiilistelin, kun oli niin kivoja haasteita, joita jää miettimään moneksi viikoksi.
Viikon biisinä on ollut piste pisteen - Hetken maailma on tässä (on soinut molempien treenien jälkeen radiossa) Kuvaa niin mun fiiliksiä agilitystä. Kun mennään kentälle, kaikki muu katoaa, on vain minä hertta ja hyvänolon fiilis, tulee todellinen olo, sellainen olo, että elän juuri tätä asiaa varten, ja tätä minun kuuluu tehdä. Varmasti meidän matkalla tulee olemaan vielä monta epätoivon hetkeä, mutta, silti tuo harrastus on vienyt minut mennessään. Ehkä 10 vuoden päästä kertailen näitä fiiliksiä ja nauran itselleni ääneen, tai mietin, kuinka pitkä matka on tultu... Saas nähdä
Kuva on vanha, mutta niin seesteinen, siitä tulee aina hyvä mieli, kun katsoo nukkuvan koiran onnellista kuonoa.
Sain paavon myös tänään kotiin <3 lauma tanelia vaille kasassa. Pelastuskoira juttuja treenatessa saa mukavaa erilaista aivojumppaa, niin koira kuin omistaja.. On muuten hauska huomata, että meillä on tanelin kanssa esimmäistä kertaa eri näkemykset koiran treenaamisesta! Niin saakin olla!
Kiitos ja pahoittelut.
Lupaan ensi tekstissä kirjoittaa jotain ihan konkreettista..!
http://www.youtube.com/watch?v=yUvEMmpv20E
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti