Hämeenlinna

Morjesta pöytään!

Kesä on vierähtänyt ja syksy on alkanut!

Muutettiin Hämeenlinnaan elokuussa, ja elämä on ollut enemmän ja vähemmän myllerryksessä.

Jatkan edelleen Ainon opissa sporttiksella, uutena on tullut Vuorelan Lotan viikko koulutukset josta pidetään Hertan kanssa aivan super paljon. Ollaan saatu niin paljon oppia ja uskoa meidän tekemiseen.

Yksi luva puuttuu enää, mutta nyt ollaan Hertan kanssa vaiheessa, jossa treenataan a kontakti juoksu kontaktiksi, koska vauhtia on kiva olla lisää, ohjaajalle siis vähän enemmän haastetta...

Pelastuskoira puolella menee huikeasti, ilmaisu alkaa olla kasassa, pientä viilausta ja ai että millaiseksi se on muodostunut! Mä niin nautin katsoa, kun hertta on niin pätevänä!  Itse opettelen kovasti suunnistamaan, mikä on joskus hieman vaikeata!!!

Hämeenlinna elämä ja päätös panostaa herttaan ja omaan oppimiseen ennen pennun tuloa, jota siirrettiin ihan suvereenisti useampi vuosi eteenpäin, ei ollut lopulta kuitenkaan huono päätös, se on tuonut mahdollisuuksia joista en edes olisi uskaltanut haaveilla. Olen saanut treenata aivan huikean kelpie plikan kanssa, ja agilityssä mulla on kunnia treenata mitä huikeimman bordercollie uroksen kanssa, joka tulee mulle vielä useamman kultaakin kalliimman opetuksen antamaan.

Hertta on toki se panostuksen kohde, siihen panostetaan, ja se mun paras panostus on se, että opin kokoajan itse paremmaksi ohjaajaksi.

Hurjaa ajatella, että ilman herttaa en olis tässä, ja olisin varmasti puolet kokemattomampi.. on se vaan niin mieletön opettaja, ei ole kaikilla tuollaista herttaa joka on raivostuttavan ihana ja korvaamaton. Ja ei mulla tietty olis näitä ystäviä mun ympärillä jotka mahdollistaa tän mun kehityksen.

Elämä antaa aivan uskomattomia mahdollisuuksia, välillä se vaatii hieman jopa hulluutta tarttua niihin kiinni, mutta miksi ei tekisi töitä sen asian eteen, joka saa sut joka päivä hymyilemään.

Paavo valmistautuu Jyväskylän ja Messukeskuksen näyttelyitä varten. Turkissa on tapahtunut valtava muutos, en tiedä onko apu öljyssä vai hormoni toiminnasta, joka on käynnistynyt vallan mainiosti, Paavo on ollut näissä asioissa aina hieman hidas, joten se raivostuttava aivojen palleihin tippuminen tapahtuu liiankin usein, mutta annettakoon sen tapahtua. Onhan se hetkillistä onneksi. Eipä puutu treenattavaa ;)

Paavo suoritti taipumuskokeet hyväksytysti läpi, joten kehässä Paavo nähdään käyttö luokassa :)

Muutama viikko sitten käytiin kaupunki suunnistamassa Helsingissä, enkä olisi voinut olla ylpeämpi hertasta, joka oli ihan super kauniisti koko reissun.

Paljon on tapahtunut siis, mutta päivitetään lisää, kun on jotain tähdellistä.

Terkuin, Sari

Sisko älä luovuta vielä!

Hei !

Paljon on taas tapahtunut kuukaudessa.

Ollaan nautitti harrastamisesta, tekemisen ihanuudesta. Nautittu onnistuneista ja ei niin onnistuneista treeneistä.

Ollaan nyt kisattu yhteensä 5 kisat. Niistä on jäänyt käteen yksi hyppy nolla eli meidän eka luva! ja kassi kaupalla kokemusta. Tavoitteena ei ole ollut muu kuin kokemuksen saaminen.
Olen kamala jännittäjä, ja olenkin jännittänyt kisaamista koko rahan edestä.  Pikkuhiljaa se jännitys tuntuu helpottavan, mutta tiukassa se on.  Monta kaaos hyllyä takana, ja monta tosi onnistunutta rataa takana. Hyvältä tuntui jäädä ensimmäisen luvan jälkeen leikkaus tauolle.

Nyt jalka on leikattu, ja toipuminen voi alkaa. Hieman on haikea fiilis ajatellen kesän treenejä ja kisoja, mutta nyt ei ole sen aika.

Tänään sain tikit pois, hyvä uutinen on se, että nilkka paranee fyssarin mukaan pelottavan hyvin. Haavat taas eivät ole samaa mieltä, ja ovat vielä hieman auki... joten rauhassa on otettava.
Eipä sillä että olisi kiire mihinkään. Ainoat tehtävät vuorokaudessa on nilkan jumppaus, ja onhan minulla lupa jumpata itseäni noin muutenkin.
Fyssarin ohjeen mukaan otin rauhassa ja kävin kaupassa kokeilemassa mitä jalka kestää, no eipä kestä. 

Hertta on hurja loikkaaja! Tämä kuva on meidän luva radalta. 

Hertta on toiminut ihanasti, se on vaan niin hieno koira :)! 

Viime viikolla oli purina openit, ja koska minut voi lukea vielä invalidiksi, Iina suostui mennä hertan kanssa epistelemään. Hertta toimi maanantaina kivasti, mutta tiistai yllätti kaikki toiveet! Kakkosten epis hyppy radalta 0-voitto iinan kanssa! Oli sen radan minien nopein aika! Mukaan luettuna virallisesti kisaavat.  Tämä pari toimi yhteen loistavasti, vaikka eivät olleet ikinä treenanneetkaan yhdessä. Hyvä kokemus molemmille. 

Iina ja hertta palkintojen kanssa ! 

Ja tietty palkinto palli kuva! 

Pelastuskoirailussa hertta edelleen ylittää kaikki toiveet mitä olen salaa uskaltanut toivoa. On se vaan niin taitava.  Sama edistymis vauhti jatkuu. Hertta ilmaisee napakasti, ja etsii innokkaasti. Mitä nyt maalimies yleensä saa suudelman, koska on olemassa ja antaa hertalle lopuksi namia. 

Taneli ja Paavo treenaavat kovasti pelastuskoira hommia ja metsästystä. Toiveissa olisi päästä vesityö kokeeseen. 

Paavo rulla hommissa. Rulla siirtyy myös ilman liiviä ohjaajalle. On se vaan niin läpeensä ihana poika! Kuvan on ottanut Noora Lavonen

Tässä ukot näyttelyssä, tuloksena ERI. Kuvan ottanut Nina Putkuri

Omasta mielestäni, föönaus ja pesu onnistuivat ihan mukiin menevästi. Paavo näyttää ihanalta.  

Tässä jalkaa parannellessani ja odottaessani milloin saan alkaa haaveilemaan edes juoksusta tai agilitystä, on tietysti top team haku, jonne tietysti ei ole asiaa koska en voi juosta. Myös fitdog treenileiri kokonaisuus saa mut itkemään verta, koska on sen verran kallis juttu, ettei oo meikäläisellä varaa. Vaikka ollaan siinä vaiheessa treeniä, että olisi tehis treenit paikallaan. No kaikki aikanaan, nyt on aika nauttia levosta.

Joskus iskee se masennuksen hetki, että miksi ei voi olla varaa, ja diipa daa. mutta sitten hertta tulee pussaamaan, ihan niinkuin se tietäisi mitä mä ajattelen, ja siihen se loppuu se harmitelu, koska mulla on hertta, meillä on toisemme, voisi olla huonomminkin.

Nää hetket kun saat aikaa miettiä ja vain olla, saavat arvostamaan harrastamista ja noita koiria ja kaikkea elämässä ihan toisin. 

Onneksi hertta ja Paavo ovat makaamisen ammattilaisia. 

Hertta täytti eilen 3 vuotta! Paljon onnea maailman parhaalle hertalle. Päivääkään en vaihtaisi kanssasi pois.


Minun sielun sisareni, elämäni koira.

Tämä kuva Noora Lavosen käsialaa

Vauhti mimmi, raketti pöksy hertta, joka vasta oli tosi rasittava ja ärsyttävä pentu, ja nyt mitä mainioin rouva koira päällä maan. Eipä voi kuvata kuinka tärkeä tuo muija meikäläisen elämässä on. 

Tavoitteena meillä on oppia estehakuisuutta ja keppejä itsenäisemmiksi, varsinkin nyt on aikaa kun mä olen saikulla, ja yksi suuri tavoite on 3-luokka. Kyllä me sinne päästään. Ennemmin tai myöhemmin. 

Pitäkää itsenne ehjinä! -Sari-

Karhukellon kilinää.

Voi hitsi! 

Kuinka pitkän ajan sitä on taas vältellyt kirjoittamista, kun ei ole ollut oikein mitään kirjoitettavaa...vai onko ollut sittenkin.. 

Hertan juoksutauko on ohitse, mutta heti perään tulikin mun kropan kanssa tauko, kun nilkka kipeytyi tooosi paljon.

Onhan sen nilkan kanssa tapeltu jo elokuusta asti, ja nyt sitten tuli päätös, että kesäkuun alussa multa leikataan nilkasta sitten arpikudosta pois tähystyksessä, jos kaikki menee putkeen.

Hertta siis etsii itselleen kesäkuuksi kartturia! Kaiken avun otan vastaan :) 

Tauolla ollaan nautittu keväästä ulkoillen. 

Tauko on tehnyt molemmille hyvää. 

Hertta on saanut mielestäni jopa vauhtia kentällä, itse taas tunnen olevani ajoissakin jopa ?!?! 

Kerrankin on meistä kuva jossa ollaan yhdessä :) 

Kisoihin on ilmoittauduttu ahkerasti, ja 3.5 on sitten taas eka yritys! Nyt tää pieni jännitys on sellaista hyvää jännitystä, onnellista odottamista.

Maanantain treeneissä, oli ihan super kiva rata, ja mentiin tuhatta ja sataa, kääntyi, ja teki bueno. Siihen muutamat kepit päälle, ja olipas hienon näköistä taas kerran. 

Kepeille otan ihan oman osion, joka voisi olla oodi hertan kepeille, nyt voin jättää jo palkan toiseen päähän ja lähettää tekemään keppejä, itse tullen kuitenkin perässä, ja se menee! Ja vieläpä kovaa!! Ihan huikeata, keskiviikon treeneissä, muuten kiva rata, tosi hieno keppikulma, teki aivan unelmana. Oma vauhti pysähtyi aina putkelle vientiin, ei mennyt putkeen sitten millään, oli kai päättänyt ettei mene, kun puomi ihan putken suulla, no puomi sai oikein sulkeiset sitten. Pysyy, ei roiski. Ja viimein onnistuneeseen putkeen menoon super palkka ja loppu. Ne olikin sitten viimeiset laatuaan, nimittäin Juhan treenit jäävät nyt hetkeksi, kun keskitytään estevarmuuteen. Ja irtoamiseen jne.

Paavollekkin kuuluu hyvää! Paavo on ollut tämän viikon hoidossa mukavalla pariskunnalla, jotka haaveilevat omasta spanielista, ukkeli käyttäytynyt taas hienosti. Mä vaan niin tykkään siitä!

Paavon pelastuskoiraksi projekti on edennyt, rulla napataan maalimiehen luona näpsäkästi suuhun, ja palautetaan se tanelille, tää jullikka myös itse korjaa sen, jos se rulla tippuu matkalla, porhaltaa takaisin maalimiehen luo, ja suorittaa tehtävän uudestaan. Ei ihan turha jannu!! 

Hertta on pelastuskoiraksi projektissa siinä vaiheessa, että keräillään paaaaljon uusia kokemuksia erilaisista maalimiehistä, ja saadaan yleistettyä ketju kunnolliseksi. Hertalla on valtavasti vauhtia, ja huikea hyppy. Juoksee maalin ja minun väliä kuin pieni herhiläinen, joka on toki tarkoituskin!! <3

Loppuun kuvasarja upk:n treeneistä pääsiäisen ajalta, Taneli kävi mun työpäivän aikana treenaamassa kiltisti molemmat koirat.  <3 kiitos Maija kuvaamisesta! 

Tässä kuvassa hertta kuulemma näyttää suuremmalta kuin on. ;) olen joskus kuullut, että on muka aika pieni, pah! Sanoo hertta! 

Ja Bang! 

Pentu asiat ovat edenneet, olen löytänyt huippu kivan kasvattajan, jonka koirilla olen päässyt kokeilemaan agilityä miltä se tuntuu. Aika huisia se on. 

Ihanat koirat! Ihana mies mulla! Ihana ilma! 

Nauttikaa! -Sari 

Suuri kisamörkö.

Nyt se on vihdoin selitetty! Kauan kauhua mun sisällä tehnyt kisamörkö on ajettu jonkun muun riesaksi. 

Maanantaista lähtien olen miettinyt miksi jännittää niin paljon. Ehkä syynä on oma vaatimustaso, toisena ja kuitenkin ehkä suurimpana se, että tätä varten ollaan treenattu, tätä mä olen tahtonut pitkään, ja halunnut tätä niiiin hartaasti. (Tavoitteissa ei todellakaan olleet tulokset)

Ja sitten kun se on täällä, meneekin pupu pöksyyn. No ei mennyt! 

Hertta siis todella aloitti kisa uransa mini1 luokassa. Viime viikonloppuna Luomalan Janne mittasi hertan miniksi ojangossa. 

Ekalla radalla olin kauhusta jäykkänä, huomasi myös ohjauksesta. 10 virhepistettä, aivopierun kautta meinasin ohjata koiran väärään päähän putkea, sain pelastettua pakka hajosi ja seisoin keppien sisäänmenoreitin edessä. Anteeksi hertta. Päästiin kuitenkin lähdöstä loppuun, ehjänä! 

Toinen rata, hyl.  1 jälkeen oli kakkosena pöytä, hertta hienosti hyppäsi ja pysähtyi, mutta hyppäsi sitten pois ja tuli takaisin kyytiin.. Ja TAAS seisoin keppien sisäänmenoreitin edessä. Miksi? En tiedä. Anteeksi hertta uudestaan.  Loppua kohden sitten päätin vain yrittää tehdä täysillä. Viimeinen hyl virhe tuli siitä kun ohjasin liian myöhään ja hertta tuli väärältä puolelta estettä sen yli. Ei haitannut. 

Ne tavoitteet: tavoite oli lähdössä pysyminen, ja loppuun pääseminen virheistä huolimatta. Ja se, että pitää olla kivaa! 

Molemmilla agility radoilla, todella hyvät kontaktit. Keinut aivan mahtavat!!!! 

Kepit olivat loistavat, joka kerta jos en olisi seisonut edessä. 

Viimeinen hyppyrata olisi ollut nolla, jos en olisi ollut käsieni kanssa niin höveli, ja antanut hertan valua irtoamaan renkaalle, siitä jatkettiin täyttä höyryä rata loppuun, ja mitkä kepit!!!!!!! Tätä varten me ollaan treenattu, tätä fiilistä varten, vaikka ei saatu tulosta, olin maailman tyytyväisin meidän suoritukseen, oli vauhtia, mutta myös ohjaukset onnistuivat. Pystyin päästämään irti ja annoin vain mennä. (Otin riskejä, ja se teki hyvää)

Muutama katsojakin tuli viimeisen radan jälkeen herttaa kehumaan, ja sanomaan, että on mulla super cockeri, ja kuinka hieno suoritus tehtiin, ja myös he mainitsivat miten hienot kepit oli. Tärkeimpänä, että saan olla todella onnellinen hertasta. Ja voin kertoa, että niin mä olenkin. (Vielä rakennetaan kepeille vauhtia ja varmuutta, mutta itsekin tykkään, että on aika hienot kepit)

Meidän eka kerta ikinä!! Silloin toki ei voi kovin paljon vaatia, varsinkaan kun kyseessä on minä, jännittänyt olen melkein siihen pisteeseen asti, että oksettaa, verenpaineet on taivaissa, pyörryttää ja yöunet menee. Radoilla olisi ollut paljon parantamisen varaa ohjauksissa, mutta mielelläni harjoittelen tuolla ykkösissä hieman pidempään :). Onko tässä nyt edes mikään kiire? 

Ensi kuussa onkin tiedossa aivan uusia treeni-kuvioita! Joita odotan jo aivan valtavan innoissani. Ehkä opin antamaan hertan tehdä ne kepit ihan itse.. 

Kisapäivä oli pitkä, onneksi seura oli hyvää, ja tapasin myös kivoja tuttuja kisapaikalla. 

Nyt odottelen hertalle juoksuja alkavaksi, niin uskallan suunnitella seuraavia kisoja. 

T. Niin onnelliset Sari & Hertta. 

neljä mustaa ja kaksi valkoista jalkaa solmussa.

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Hertta on ollut hyvässä kunnossa, kehon koostumus on todella muuttunut muutamassa kuukaudessa, eikä mega suuria jumejakaan löytynyt fyssari käynnillä. (rintarangassa jotain pientä jumia; ja syykin on selvillä, hertta jahtaa lentokoneita takaa ja toki haukkuu niille pää kenossa pitkät matkat, jos sellainen meidän lenkin aikana hertan tielle sattuu.) Paino on myös aikalailla todella bueno.

Viime viikot ollaan oltu aika matalalla profiililla kaikkien ylimääräisten treenien suhteen, ja myös episten.

Miksi? Mikäs kiire tässä ollessa, tuumaillaan kaikessa rauhassa, ja tehdään ilon kautta.  

Kepit alkavat muotoutua, todella kivasti ja perjantaina otettiin jo osana rataa !!! no eihän ne ihan niin ongelmattomat vielä ole, mutta omalla rytmityksellä saatiin ihan bueno onnistuminen x 3.

Ollaan ilmoittauduttu Niinun keppi kurssille, jotta hertta tekisi kepit varmasti ja innolla joka kerta :). Toki innosta ja rytmistä ei ole kiinni, vaan siitä, että minä oppisin opettamaan ne paremmiksi, ja edettäisiin toivottuun suuntaan. 

Keinusta ollaan pidetty erätaukoa, 

Senkin kanssa otetaan ihan rauhalliseen tahtiin. 

Kohta alkaa olemaan treeni siinä vaiheessa, että joudun hertan kisakalenteria alkaa bookkaamaan. Lisenssi on jo plakkarissa :)!

Voin kertoa, että melkoinen kauhun lankakerä tulee vatsaan kun ajattelen kisoja.. 

Hertta on ollut aivan mielettömän upea agiliito koira, vaikka tulevat juoksut pistävät rouvan pään hieman sekaisin noin arkielämässä...

Mieli muuttuu 10 sekunnin välein, ja korvat ja niiden kuulo on myyty varmaan jollekkin niitä enemmän tarvitsevalle...  

Ohjaajalla alkaa olla hallussa moovit ainakin hetkittäin, tällähetkellä suurin ongelma on enää rytmitys, mutta ollaan saatu aika kivoja onnistumisiakin radalla, 

sain myös kommentin, että aina se ei ole kaunista, eikä sen tarvitsekkaan kuulemma olla, kunhan se nolla sieltä tulee :D eli viime perjantain kisanomainen treeni, meni pelasteluksi.. Pelastukset kuitenkin onnistuivat.. 

http://m.youtube.com/watch?v=HnUZSM3jq44&desktop_uri=%2Fwatch%3Fv%3DHnUZSM3jq44

Tää jotenkin kuvaa mun liikkumista tällähetkellä hyvin ;) herran haltuun otto on meillä todella yleinen ja myös tuo pyllistys :D. Sain tästä videosta hyvät naurut. siitä tulee hyvä mieli!

Pelastuskoirailu :

Yritän saada ajan sallimissa rajoissa yleistää ilmaisua, hertta etsii innokkaasti, ja ilmaisee halukkaasti ja näyttö on suora jatkumo ilmaisusta ! 

Paavo täyttää keskiviikkona 2 vuotta!! 

Maailman paras Paavo <3 

Kevät tulee rymisten!! 

4.3 onkin ensimmäinen Vappu Alatalon hyppytekniikka kurssin tunti! Jännittää aika paljon! 

Muuten meille kuuluu vain perus arkea, juoksemista koirien kanssa, hertta on huikea vetäjä juoksulenkillä! Paavo tykkää juosta vieressä :) Kesäksi ollaan ehkä siinä kunnossa, että 10 km lenkit menevät mukavasti :). 

Koirien venyttelyä ja syvien lihasten jumppaa kuuluu myös meidän viikkoihin.

Launtaina oli karkkipäivä, hertan mukaan myös hänen karkkipäivä, koska pidän kovin lakusta, ja hertta myös.. joten mulla oli sitkeää seuraa sen pienen karkkipussin alusta loppuun asti <3.

Ihanaa päivää kaikille! 

Tekemistä paljon ja aikaa vähän!

Siitä on mennyt pieni ikuisuus kun viimeksi jaksoin/muistin kirjoittaa blogiin asioita muistiin. 

Aloitetaan purku, 

Paavo: 

Paavo on nauttinut erivapauksia ja on saanut siis olla Tanelin mukana Jyväskylässä tämän vuoden ensimmäiset kaksi kuukautta. 

(Minä olen siis ollut yksin hertan kanssa) 

Nyt on sitten Paavo taas kotona minun ja hertan kanssa, ja onhan tuo poika hieman sitä mieltä että akkain kanssa ollessa on kaikki hankalaa ;) 

Mutta on minulla ollut tuota pumpulaa ikävä!! Ja herttakin on ollut suopeana ja päästänyt Paavon lähelle nukkumaan.  Hyvin armollista herttaa. 

Hertta: 

Hertta on treenannut enemmän ja vähemmän. Agiliyssä olemme korkanneet  epikset. Oltiin toisia?!? Vaikka videolta katsoessa meno on tooosi karsean näköistä. 

http://www.youtube.com/watch?v=u9nJ3LkGy5g

Tämä oli siis eka kerta ikinä! Niin mulle kun hertalle. Olen ihan sikana myöhässä, valssit myöhässä, olisi pitänyt juosta, plaah!!! No ainakin on jotain muistoa, mistä on lähdetty.. Hyvää oli hertan keskittyminen, kontaktit bueno <3 ne on kyllä aina samaa luokkaa, mutta myös joitain nopeita vapautuksia on joskus otettu jo. 

Tulos lista, josta kävi ilmi meidän onnen kantamoinen :D 

Hertta on ollut agissa aivan mahtava, korvat on tallessa ja vauhtia töppösissä annettavana. 

Siinä se on!!

Keinu alkaa hahmottua. Vielä tarvitaan rutkasti treeniä, että saan siitä haluamani laisen. Kepit on no ne on kepit.. Edelleen junnataan paikallaan, toki niitä pieniä edistyksen hetkiä on pilkahtanut :) 

Pikkuhiljaa kohti parempaa. 

Pelastuskoirailu : 

Hertta aloitti kertovan ilmaisun treenit tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna ja ai vitsit mikä edistyminen! Ihan mieletön  muija! Nyt siis haetaan paljon uusia maalimiehiä, ja toistoja jotta ilmaisu alkaisi  yleistymään :) 

Tähän voi vain todeta, että fiilis on pienten takapakkienkin kanssa mahtava tuon koiruuden kanssa treenatessa! 

Muuten meidän arki pyörii aikalailla samana, vaihtelevia lenkkejä. Nyt kun on lunta hieman lumi jumppaa ja tietysti kaikki muut asiaan kuuluvat lenkit ja hummailut. 

Myös pentuhaaveet ovat hieman edenneet, mutta ei siitä vielä sen enempää. Mietin kyllä monen kertaan, että miksi bc, mutta joku siinä vaan vetää puoleensa.. Minä vain yksinkertaisesti pidän niistä, mutta lyhytkarvaisena, mitä lyhyempi sen kauniimpi. Mitä enemmän olen bc:hen rotuna tutustunut on se tunne vain vahvistunut, että tuo se rotu on. Toki myös malinois, hollanninpaimenkoira, käyttölinjainen springeri, käyttö cockeri.. On ollut mielessä.. Mutta jotenkin niistä tulee sellainen "äh" ja saman rundin jos joutuisin kaikkien rotujen kanssa tekemään, kun haluan tavata nartun monta kertaa, treeneissä, kotona, lenkillä. Mahdollisimman monessa tilanteessa. Myös uroksen tapaaminen on minulle tärkeää, koska minun pitää todella kovasti tykätä molemmista että otan pennun. Ja mahdollista on, että toiveet toteutuvat vasta muutaman vuoden kuluttua, se jää nähtäväksi :) 

Ja ollaan aika samoilla linjoilla Tanelin kanssa, jos on metsästyskoira niin olisihan se sitten kuitenkin Tanelin koira.. Joko tai. Minun tai Tanelin.

<3 niin minun kun Tanelin <3 

Enemmän duuoo Ku sooloo!

Keskiviikon treenit Bang! Meni aika kivasti. Päätin jo matkalla, että tänään tehdään yhdessä töitä. Ja niin me myös tehtiin. Hertta oli ihanan elastinen, ja nopea, vielä saisi kyllä olla minussa lisää vauhtia, sitä vauhtia tuolla koiralla kuulemma olisi vielä jossain säästössä?!? Oh no! Sanon minä siihen. 

Nautin kovasti tämän viikon treeni-pähkinästä. Ekat neljä estettä oli aluksi, se meni kuin vettä vaan. Vaikka mulla oli omat epäilykseni asiasta.. No saatiin siis lisätehtävä. 10 estettä lisää rataan, hieman putkesta pituuteen ja putkeen luukutusta ja siitä tiukka pakko valssi, ja sen jälkeen yritettiin persjättöä piirroksen vasemmalta puolen, ei onnistunut. Vaihdoin puolta, ja sehän meni. Olin ihan yllättynyt kun sainkin tehtyä päällejuoksun ihan kuin huomaamatta! Ja lopuksi koko pätkä.. Siihen mennessä seuraava ryhnä oli jo tullut paikalle, ja mua taas kerran jännitti, niin monet katsojat. No hertta reagoi jännitykseen ja varasti lähdössä, palautin sen takaisin, pysyi paikallaan ja lähdettiin liikkeelle. Siitä tuli niin flow! 

Se fiilis kun sä itse osaat ja kerkeät kirittämään myös koiraa ja keskittymään koiraan, eikä siihen omaan kompostointiin. Loppuun saatiin seuraavalta ryhmältä mojovat aplodit, mulle onnen kyyneleet silmäkulmiin ja juhlalta kommentin "hyvä!!!!!!" Ja todella leveän hymyn. 

Siitä vaan tulee melko hyvä fiilis kun tekee hyvin, ja saa siitä palautetta. 

Hertta pääsi melkein kuin palkinnoksi hyvästä suorituksesta fyssarille. 

Vielä keskiviikosta, sain taas hyviä hetkiä palkattua herttaa hiljaa olosta ja rauhoittumisesta. Tästä se lähtee. 

Tänään käytiin fyssarilla. Saatiin kehut, että ei ollut yhtään niin jumissa kuin viimeksi. Ja painoakin oli pikkupossulta lähtenyt hyvin!!! 

Hoidon päätteeksi saatiin pitkä lista uusia venytys ohjeita. Hertta oli taas oikein tyytyväisen oloinen hoitoonsa. 

Viikonloppuna osallistun Leena Piiran koiran liikkeet seminaariin, ja sitä ennen käyn hieman treenaamassa koiria <3 

Mukavaa tulevaa viikonloppua! 

Kiitos Hertta!

Eilisen illan treenit olivat jotakuinkin iloinen yllätys, täytyy siis kokeilla myös Juhan treeneissä taktiikkaa, turhat höyryt pois, hertta on hieman toispuoleinen suorittaja, joten saatiin kotiläksyksi vahvistaa sitä heikompaa puolta esteelle tultaessa ja siitä hypätessä. Vasemmalta puolelta hakee esteen hyvin vaikka vain sanoisin "putki". Oikealta suulta jää hämmentyneenä pyörimään paikalleen.. Tätä treenasin eilen itsekseni, ja alkoi pikkuhiljaa jo sujumaankin ! Hyvä hertta!

Treeninä oli takaa leikkaus, hertta irtoaa hyvin ja hakee esteen hyvin, ihana hertta :) 

Kivat treenit kaiken kaikkiaan. Molemmilla pysyi palikat kasassa. 

T. Sari 

Päätä seinään ja seinää päähän.

Tämä päivitys on lyhyt ja hyvin katkera. 

Eilen tein 40min lämmittely lenkin jotta ollaan hyvässä vireessä treenaamaan, no hertta veti kierrokset x 100 eikä mitenkään suostunut paskantamaan ulos (vesisateessa ja märässä.....) vaan päätyi heti meidän vuoron tultua Juhan treenissä paskantamaan halliin (20€) meni sinne, että heilahti.. Mä vaan en voi uskoa tätä. Yritti edelliselläkin keralla, mutta kerkesin väliin ennen, tänään se pikkurillin pään kokoinen pieni nupura kerkesi lattialle pudota :(. Voin kertoa, että vituttaa... 

Fiilis treenaamiseen tippui täysin, ja draivi oli pilalla. Siltä meidän meno eilenkin näytti. Se siitä. 

Ensi kerralla uudella suunnitelmalla.

Mutta voin kertoa, että melkein lähdin kotiin. Hertta myös ei ollut kontaktissa juuri lainkaan.

Sadesäät eivät ole meidän juttu. 

Hännät pystyyn murut kyllä se taas tästä iloksi muuttuu - Sari 

Yksi Sputnik kiitos.

Viikko on ollut yhtä hullunmyllyä! 

Lähdetään vaikka liikkeelle keskiviikon treeneistä. 

Radasta tehtiin mustat pisteet, ensin kolmessa osassa, oli muuten todella haastava, kuten näkyy, kokoajan kohtia jossa ohjauksen on oltava niin vahva, että koira ei esim. Alun putkeen humahda, vaikka se suoraan edessä onkin. 

Meidän ryhmässä olevalle beecee nartulle häiriö oli liikaa ja tämä kaksi kertaa ilmestyi suoraan hertan eteen kesken hypyn, hertta jatkoi suoritusta uskomattoman upeasti. Mutta tämä "vierailu" kostautui sputnikkeina, hertta siis otti todelliset hatkat, yhtäkkiä lähtöpaikalla ei ollut koiraa ja sen jälkeen kohta juokseekin pitkin kenttää

Cockeri, sheltti ja bc.... 

Tästä huolimatta treeni meni hyvin ! 

No kerrankin voin sanoa, että siinä ei ole ongelmaa!! Kaikki meni kuin strömssössä! Hertta kääntyi hyvin, kuunteli ohjaukset hyvin, minä osasin!  Sitä fiilistä ei vain voita mikään! 

Torstaina tavattiin Vappu Alatalo, siinä on ylsi minun idoleistani, menin motivaatioklinikalle, mutta sainkin hieman erilaista apua, ja paljon ymmärrystä hertasta ja meidän yhteisestä tekemisestä. Oltiin 15min aikaisessa, odotettiin sisällä hallissa Vappua n. 15min 

5min alku odotuksesta toisella puolella hallia joku treenasi, hertta (tietysti) haukkui. Toisten treenit loppui, hertta jatkoi haukkumista, tyhjä Agi halli, eikä mitään tapahdu...olivat taas kuumakallelle liikaa. Vapun vinkeillä saimme hertan lopettamaan haukkumisen, muutamiksi hetkiksi kerrallaan. Samalla saimme juteltua alku tilanteen ja samalla sain työkaluja (kokeilun kautta, kuinka saan hertan vireystilan laskettua) motivaatiossa ja motivoinnissa ei ole vikaa ja meidän leikkikin on kuulemma vallan hyvällä mallilla. 

On kiva saada kuulla ammattilaiselta, samat asiat jotka on itse miettinyt. Kuten se, että hertta on kuumakalle jolla palaa käämit nopeasti, varsinkin jos sitä hertan tarjoamaa motivaatiota ei heti käytetä. 

Palloleikki on hertalle virettä laskeva, mutta mieluisa leikki.

Sitä kokeilin perjantain tekniikka treenissä, ja se toimi hyvin!! Sain pidettyä hertan mielen tilan sopivana työn tekoon eikä hertta päässyt kiihtymään siihen tilaan, että tapahtuu sputnikit.. 

Myös se ajatus joka on epäreilun tuntuinen, mutta totta tuli todettua todeksi, hertan toko ura on saavuttamaton haave, koska hertalla ei vain ole tarpeeksi pitkäjänteisyyttä ja sietokykyä sellaiseen, kokeilemme siis rally tokoa joskus vuosien päästä. 

Maaliskuussa aloitamme Vapun hyppytekniikka kurssilla. Ja sain tehtäväksi laihduttaa herttaa 1.7kg nyt jäljellä on enää 1.5kg 

Saimme myös tänään fysioterapeutin luona ohjeita painon pudotukseen ja kuntoiluun :). Hertan koko selkäranka oli tukossa, joten mennään ensiviikolla uudestaan ja sitä seuraavalla myös. 

Sen jälkeen alkaa vesiallas treeni 2x viikossa kuurina. Eli aletaan rakentamaan lihasta, kunhan ensin olisivat jumit kunnolla auki.

Hertta on luonnollisesti, melko väsy käsittelyn jälkeen. Saatiin tällä kertaa vain venyttely ohjeita. Ensikerralla tulee kuulemma myös muita ohjeita. Sitä odotellessa. 

Rahan menoa ei voi estää, mutta mielummin valitsen hyvinvoivan parhaan ystävän. 

Tällaista viimeviikolla ja tämän viikon alkuun. 

Kivaa viikkoa kaikille! 

Hetken maailma on tässä!

'' Jos huomenna tipun tästä taivaasta naamalleni, ei haittaa!" Tämä fiilis oli päälimmäisenä keskiviikon treenien jälkeen.  (No tipuin perjantaina silmämunia myöten hiekkaan...)

Keskiviikko :

Melko kinkkinen rata, liian isot neon violetit neon vihrein koristein olevat addun juoksuhousut, kiukutteleva nilkka, todella märkä ja kurainen ilma, eivät saaneet meitä mokaamaan eikä kaatumaan!

Aloitettiin helposta, naulattiin se, vaikka mulla melkein tippui pöksyt, no se vain lisäsi asennetta ja halua silti onnistua. Saatiin juhalta 4x lisätehtävä, eli lisää pituutta ja vaikeutta rataan, ja lopuksi kehu "hyvän näköistä menoa" kertoo varmasti, miksi olin niin fiiliksissä, Juha myös varovasti vihjaili, meidän olevan kohta valmiita valkku ryhmään, ehkä 12 viikon kuluttua ollaan ahkeralla treenillä siinä kunnossa, että aloitetaan mölleily ja haaveilu kisoista for real ja siitä valkku ryhmästä!!!

Hertta teki hyvin töitä, aina välillä tuntuu, että tuo rouva on avaruusraketti ennen lähtöä (on ollut melkoista tykitystä meidän meno), ei meinaa tuli pysyä pyllyn alla, joten varastelua on siis myös nähty, johon nyt perjantain treeneissä puutuin oikein toden teolla, muutaman toiston jälkeen alkoi ne kankut pysyä lähtölupaan asti maassa. Silti suuresta kiihkosta huolimatta herbus pysyy hyvin hanskassa, jos en itse mokaile.. (tapahtuu harvemmin, mutta joka treeneissä kuitenkin, mokailu on vain muuttunut täysi jäätymisistä ja väärään suuntaan ohjaamisista ja koiran hölmistyneestä katseesta, esteiden väärältä puolelta/ suunnasta ylittämiseen) Olen siis jotakuinkin kartalla jo!!

Perjantai:
Treenit olivatkin aivan kaaosta, oma pään sisus oli kaaosta, vatsaan sattui, jalkaan sattui, palelti, väsytti, en ymmärrä miksi edes menin treenaamaan.. No meidän mahtava kouluttaja, oli päättänyt kouluttaa meitä ihmisiä, valsseissa, ja voi pojat, tämän rouvan aivot menivät solmuun, ei päästy 2 estettä pidemmälle..Tavoitteena oli merkata koiralle hyppypaikka, eikä estettä...No eipä onnistunut kovin hienosti, ja uudenmalliset valssit olivat vain aivan balettia vielä mun liikkeilleni.. hertta teki hienosti, tokikin reagoi minun fiiliksiin ja oli tahmea.. ei irronnut, mitä yleensä tekee aina. Varasteli lähdössä ja pysyi toooodella lähellä ja oli hyvin riippuvainen minun ohjauksesta.. Pistin ajatukset kuntoon ja treenasin helppoja juttuja lopuksi, siitä fiilis hieman parani.


Hertta tietää miten otetaan rennosti ja nautitaan elämästä, todellinen HerttaKuningatar

Olen kuitenkin kasvanut niin paljon, etten masennu hankalasta treenistä ja ajattele, ettei me ikinä onnistuta.. Vaan fiilistelin, kun oli niin kivoja haasteita, joita jää miettimään moneksi viikoksi.


Viikon biisinä on ollut piste pisteen - Hetken maailma on tässä (on soinut molempien treenien jälkeen radiossa) Kuvaa niin mun fiiliksiä agilitystä. Kun mennään kentälle, kaikki muu katoaa, on vain minä hertta ja hyvänolon fiilis, tulee todellinen olo, sellainen olo, että elän juuri tätä asiaa varten, ja tätä minun kuuluu tehdä. Varmasti meidän matkalla tulee olemaan vielä monta epätoivon hetkeä, mutta, silti tuo harrastus on vienyt minut mennessään. Ehkä 10 vuoden päästä kertailen näitä fiiliksiä ja nauran itselleni ääneen, tai mietin, kuinka pitkä matka on tultu... Saas nähdä

Kuva on vanha, mutta niin seesteinen, siitä tulee aina hyvä mieli, kun katsoo nukkuvan koiran onnellista kuonoa.

Sain paavon myös tänään kotiin <3 lauma tanelia vaille kasassa. Pelastuskoira juttuja treenatessa saa mukavaa erilaista aivojumppaa, niin koira kuin omistaja.. On muuten hauska huomata, että meillä on tanelin kanssa esimmäistä kertaa eri näkemykset koiran treenaamisesta! Niin saakin olla!

Kiitos ja pahoittelut.
Lupaan ensi tekstissä kirjoittaa jotain ihan konkreettista..!

http://www.youtube.com/watch?v=yUvEMmpv20E

Kivikova paluu arkeen.

Paluu seitsemännestä taivaasta arkeen oli oletettua pehmeämpi, toki taas tein sen virheen, että innostuin ja treenasin likaa, toki vain yhden toiston liikaa, mutta sekin on siis jo aaaivan liikaa.. Onnekseni voin todeta, että olen koiran kouluttajana niin paljon kasvanut, että osaan jo melko varhaisessa vaiheessa huomata tehneeni taas innostumis virheen. 

Muutaman kerran myös tehnyt oikein ja lopettanut treenin tarpeeksi ajoissa, tokokokin saataisi onnistua pitkäjänteisellä lyhytkestoisella treenillä. Pakko kyllä myöntää, että olen tokon suhteen todella laiska paskiainen, ei koirankaan kiinnostus riitä jos itsellä ei riitä, se on vain fakta...

No treenit ovat jokatapauksessa menneet hyvin, tai sanottaisiinko tavallisesti.. Osataan ihan kivasti, ja hertta tekee innolla, oli muuten karvojen lähdön jälkeen hauskat treenit, kun tuolle pikkutikulle on tullut 10% enemmän vauhtia! Näköjään kuitenkin tarvitsee hieman käännöksiä ja hyppyjä opetella uudelleen, kun ilman vastus onkin eri. Ferrari kääntyileekin omaksi yllätyksekseenkin aivan miten sattuu, muutaman kerran meinannut törmätä myös esteeseen tämän takia. 

Pelastuskoira harrastus on vienyt myös minut mennessään hyvin tiukasti, olen nyt treenannut herttalle kosketuskepin kosketuksen ja sen että hertta käy koskettamassa keppiä häiriöissäkin toisen ihmisen luona ja tulee minun luokseni palkattavaksi. 

Myös näyttöä olen alkanut opettamaan, eli sitä että hertta käy aluksi maahan alustan päälle. 

Myös rullan kanssa olemme aloittaneet harjoitukset. Hertta ottaa norjalaisen rullan helpommin ja mielummin suuhunsa, kuin i-rullan joten pitää vielä hieman miettiä ja tehdä kehitys työtä, rullan eteen kumpi se rulla sitten tulee olemaankaan. 

Sain treenisuunnitelman tekemiseen häly-koira Ritan omistajalta ja ohjaajalta Nooralta. Siinä on kyllä aivan upeasti yhteen toimiva pari! Toivottavasti toimitaan joskus hertan kanssa samalla tavalla yhteen. 

Muutaman viikon päästä pääsen Vappu Alatalon motivaatio klinikalle hertan kanssa, sieltä toivon saavani oppia

Koirani palkkaamiseen ja motivointiin. Aion myös (kunhan aika on sopiva) mennä samaisen kouluttajan hyppytekniikka koulutukseen, koska mielummin maksan paljon opista jota voin käyttöä myös muilla tulevaisuuden koirilla, kun se että ihmettelen miksi koirani hyppää väärin ja on jumissa. 

Seuraava suunnitelma onkin tuon klinikan lisäksi mennä dobo kurssille, opettelemaan hertan kanssa jumppa liikkeitä. Olen pitkään haaveillut dobosta, ja nyt Vihdoin kalenteriin näyttäisi auenneet sille kolo. Myös Paavo tulee saamaan saman opetuksen. 

Mielessäni on pyörinyt pitkään cockereiden piiristä aihe joka on se, että aina sillointällöin tulee tämä sama aihe esiin, että eritellään ja anteeksi pyydellään sitä, että koira on show linjainen, oli hapsut tai ei se on cockeri, itse en tästä pidä tavasta juurikaan innostu, koska itse jokainen tekee valinnan ja ottaa oman mieltymyksensä ja tarpeidensa mukaisen koiran, sitten vain elät sen asian kanssa. Piste. 

Ihan yhtä lailla Taneli harrastaa metsästystä/treenaamista metsästystä

Varten, vaikka Paavo on show linjainen. En ole ikinä törmännyt Paavon kohdalla siihen, että meiltä evättäisiin pääsy treenaamaan linja eron takia, aina on päässyt mukaan, ja kun kehtaa kysyä, on saanut myös oppia osakseen, suuri kiitos tästä kuuluu etenkin Ulla-Marjalle, toki myös muille suuri kiitos! Eikä meidän perheessä ainakaan valiteta siitä mitä koira ole, vaan käytetään hyväksi se mitä se on ja eletään ja treenataan sen mukaisesti. ;) 

Nyt pantojen maailmaa!! Olen odottanut tämän pannan saamista, ja vihdoin uskalsin sen tilata! Pannasta ei tullut sellainen kuin oltiin Designdogin Johannan kanssa suunniteltu, mutta mutta, se on juuri ja vain hertan panta, ja niin upea, etten kestä! Hertan kaulassa, tuo panta heräsi oikein eloon, ja minusta on aika upeaa, että Johannalla on tässä tullut tehdessä jos uskallan sanoa intuition johdatus, eli panta on muodostunu hertalle, siksikin se on niin upea, panta valmistui samana päivänä, kun sain hertan paperit postissa ja vaihdettua hertan virallisesti omiin nimiini. Joten sen merkitys on minulle suuren suuri, ja hertta on myös virallisesti minuun! 

Kalju hertta ja Designdogin ihanuus <3 

Kiitos taas kerran taiteilijalle upeasta työstä.

Viimeinenkin pentu lenti pesästä ja olen saanut ihania terveisiä kodeista, kaikilla menee hyvin. tsemppiä kaikille pennelien omistajille! 

Tämä teksti meni kiittelyksi, mutta sitä en osaa edes sanoin kuvata, kuinka suuri merkitys sillä muiden harrastajien neuvoista ja avusta on tällaiselle märkäkorvalle ollut ja varmasti tulee olemaankin. 

Terkuin, Sari

Tää on sitä rakkautta!

Kun joku sytyttää niin, että pitkän tauon jälkeen jännität niin että vatsa on sekaisin. 

Kun ensimmäinen kohtaaminen pitkään aikaan on niin reimukas, että purskahdat autossa itkuun onnesta.

Kun leijailet vielä 3 päivää kohtaamisen jälkeen 7 taivaassa. 

näiden tuntemuksien takana on tottakai AGILITY ja HERTAN kanssa, ei kenenkään muun, kuin minun ihka oman hertan kanssa! 

Viikko sitten keskiviikkona käytiin hertan kanssa Maare Kaiperlan vastaanotolla. Hyötyä siitä oli enemmän, kuin olisin osannut uskoa. Hertalla oli todellsia ja melko suuria jumeja lantiossa ja lonkissa. No jumit saatiin auki, ja saimme myös ohjeet ja vihreätä valoa seuraavalle viikolle suunnittelemaani agility treenien aloitukseen!!

BOOOMBOOOMBOOOOM! Mitä mun ihanalle agility koiralle on tapahtunut?!? Meidän yhteispeli on muuttunut, nimittäin aivan samettisen ihanaksi. Kaikki tuntui niiin hyvältä! Hertta teki hienosti (vaikkakin, palattiin takaisin alkeisjatko kurssille) ja sulavasti, jopa liikaa kompaten minua ja minun vauhtiani. Ja mitkä käännökset! 

Ihan uskomaton fiilis, mikä voi onnistumisesta syntyä. Toki voitteko uskoa, oltiin ruosteessa! Alkuun en edes osannut valssia.. ja persjättö kuulosti heprealta. Rataan tutustumisen jälkeen (meidän tapauksessa 5 hyppyä ja yksi pussi) alkoi jo tuntua tuttuja säväreitä,  siinä vaiheessa kun osasinkin jo miettiä kohdan, miten juuri minun hertta tämän suorittaisi parhaiten tuli ensimmäinen valon hetki.

Missä vaiheessa, minulla märkäkorvalla, ummikkojen ummikolla on muka ollut radanluku taitoa :D! (Epäilen onnen kantamoista)

Hertta nauttimassa kansainvälisestä eläinten päivästä kontulan metsässä. (Kyllä kontulassa on vieläpä melko hyväkin metsä.)

Sitten hertalla olikin perjantaina näytön paikka! Saatiin mahdollisuus käydä kokeilemassa HAU:n treeneissä sopivuuttamme ryhmään. Ja pääsimme kuin pääsimmekin ryhmään, eli kun me startataan kisaaminen, joudun tarjoamaan kakkua kahdissa treeneissä. Hertta väläytteli sellaista jota en ole ikinä ennen nähnyt tuosta koirasta. Aivan uskomaton flow! No saatoin siis perjantainakin tirauttaa muutaman onnen kyyneleen. 

Ollaan edelleen auttamattoman kaukana kisa startista, mutta yksi askel lähempänä. Tämän enempää en vielä osaa analysoida onnen vaaleanpunaisesta harsosta. Eikä mielestäni tarvitsekkaan näin pentujen jälkeen ensimmäisten treenien jälkeen.

Me siis melko pitkän odottamisen jälkeen saatiin mahdollisuus päästä seuraan ja mehän käytettiin se hyvin. 

Se agility hurmiosta. Lopuksi voin todeta, pennuista selvitty kunnialla, Inari enää myymättä. Pojat uusissa kodeissaan. Vielä on paistanut aurinko. Paljon hyviä

Asioita on siis tapahtunut vastoinkäymisistä huolimatta. 

Ensi viestissä lupaan palata hehkuttamisesta siihen tavalliseen.

Paitsi!! Uusi valmentaja sanoi hyvin, Lämmitelkää ja jäähdytelkää ne koirat, koska koira ei osaa sulle kertoa jos on huono treenata, tai paikat jumissa! Onneksi oma periaatteeni on,jos olen myöhässä on, että mielummin treenaan viimeisenä, ja teen kunnon lämmittelyn, kun revin parhaan kaverin rikki. Toivottavasti kaikki muutkin arvostavat omia rakkaitaan yhtä paljon! 

Lopuksi vielä Paavo, ah ihana Paavo. 

Toiveikkain syysterveisin!

Katkeran suloista.

"Se on kaunis mies, sillä on usvainen pää" 

Fiilis ei voisi olla pettyneempi. Koko kesä ollaan oikeastaan treenattu Paavoa sitä nähden että edellisen taipparin irtoamattomuus ja suppea haku kuvio ei toistuisi...NO paavohan teki silloin ikäisekseen metsästyskoulutusta saavaksi koiraksi todella hienosti töitä. No taipparin tuomarin mielestä kuvio oli liian suppea ja kantama liian lyhyt. 

Toisella kertaa maastona oli todella kuiva maasto johon siis tarttuu huonosti hajut, hyvin vähän riistaa. Muutama haju joiden perään Paavo lähti piston omaisesti.. Tuomarin mielestä koira ei esittänyt mitään haun merkkejä.. Vaikka irtosi mukavasti välillä niinkin ettei koko koiraa

Näkynyt. No mitäs näistä pullikoimaan. Mennään sitten suoraan maalintu kokeeseen hakemaan koiralle ihan ehta ja aito metsästyskoe tulos joka hakkaa joka helvetin taipparit kerralla. Kaikissa

Muissa osisoissa Paavoa kehuttiin taas todella hyväksi ja taitavaksi.. Paavolle myös ehdotettiin lisää metsässä liikkumista jos hajut alkaisivat kiinnostaa.. 

Jos koira vapaana ollessaan nuuskiessaan ei hae ja hakiessaan

Hakee liian lähellä ollaan dilemmassa.. 

No mitäs siitä kohti uusia pettymyksiä. 

Paavo kuitenkin hyväksyttiin treenaamaan keskisuomen pelastuskoirien piiriin, toivottavasti meidän paavosta tulee häly koira. Nenän käyttöhommat kun on tuon pojan juttu. Tavoitteena onkin siinä ohessa käydä pellolla fasaanilla tekemässä hajuja, ja tehdä haku treeniä. 

Tässä on Paavon mielipide taippareista. Meidän ihana paapo! Taneli on tehnyt tuon pojan kanssa ihan huippu hienoa työtä. 

Ps. Paavolla onkin taisteluhalua!!! Woohoo! 

Sitten hertasta minun silmäterästäni. 

Hertta alkaa olemaan jo entisissä

Mitoissaan <3 ! Kahden viikon päästä osteopaatin käsittelyyn ja sitten saadaankin alkaa taas treenaamaan !

Pennut on edelleen ihania! Ja ovat kasvattaneet itselleen jalat yön aikana ;) 

Pennut nauttivat olemisen sietämättömästä keveydestä. Olisipa omakin elämä yhtä helppoa. 

Tänään matkustan takaisin Helsinkiin, pelkän hertan ja pentujen kanssa. Vuosi yksin Helsingissä alkaa. Ja unelmien taivoittelu jatkuu! Vielä me päästään kisaamaan. 

Minun ihana hertta <3 

Nauttikaa hetkestä! 

-Sari 

Baby steps.

Maidon tuoksuiset kesä tuhinat pentulaatikosta! 

Didn't see this coming! 

9 viikkoa sitten samanlaisena lauantaina hertalla oli tärpit, ja Paavo kotona. No tunnollisesti ennen iltavuoroa laitoin koirat eri huoneisiin, portti välissä. Olin koko alkuviikon Paavoa seurannut, eikä poika ollut yhtään kiinnostunut hertasta ja hertan seitsemän hunnun tansseista. (Eikä ollut muistakaan tärppipäiväisitä ollut sitä ennen)

No selvisipä sekin, että tuo poika joka ei nosta edes jalkaansa, eikä vöyhkää juoksuisista nartuista, tarpeeksi kauan innostettuna ja juuri oikealla tunnilla kiinnostuu juuri sen verran että kiipeää portin yli. Ja no tarina ei kerro kuka sen homman on sitten suorittanut.. Ja miten.. 

Ja kyllä nyt tulee se tämän blogin idiootti osuus, kyllä luulin koomisesti "eihän meidän Paavo" että se portti riittää. Tällä hetkellä tätä kirjoittaessani nauran röhö naurua ajatellessanikin että jättäisinkö nyt koirat pelkkä portti välissä.. 

No eipä riitä ei. Tässä on pieni tuhiseva todiste siitä. 

Viski poika täytti tänään 7vrk ja painoa hienot 790g. 

Neljä viikkoa ennen synnytystä käytiin ultrassa hertan kanssa, ja pentujahan sieltä oli tulossa.  

Kiitollinen olen ikuisesti hertan kasvattajalle hänen avustaan ja siitä että hän suostui sijoitus sopimuksen kanssamme purkamaan. Ja ei hän meitä hylännyt edes sen jälkeen vaan minun hysterisimpinä hetkinäni on hän antanut tietoa ja jopa tullut tarkistamaan koiran kunnon ja voinnin. 

Ikinä en pysty tarpeeksi häntä tästä kiittämään. 

 

Toki olen saanut myös Paavon kasvattajalta ystävältäni tukea koko tämän pienen pyörremyrskyn läpi. 

Viime lauantaina siis syntyi 4 pientä maailman ihaninta ihmettä maailmaan. Ei suunniteltuja ja niin rakkaita. Tai olinhan pentuetta miettinyt sitten 2-4 vuoden päähän.. Onni siis onnettomuudessa. 

Paavo sitten tietysti jouti lonkkakuviin, ja se oli se iloinen asia että pennuilla on hyvät fyysiset lähtökohdat elämään. Hertta kun on prcd-PRA clear vai miten nyt kirjoitetaankaan. Silmät terveet ei ylimääräisiä ripsiä. Lonkat A/B. 

Paavolla yksi ylimääräinen ripsi silmässä. Ja lonkat ah ne lonkat!! Axelsson kehui pojan lonkkia paljon. Ei kuulemma täydellisempiä lonkkia voisi pojalla olla. Oikea ruokinta ja liikunta kuulemma näkyy lonkista, toki epäilen että myös ne geenit vaikuttavat asiaan. 

Mutta palataan pentuihin. 2 blue roan urosta, pienin pennuista tulee väritykseltään olemaan ehkäpä todella tumma blue. Ja suurin uros siitä väliltä. Molemmilla on kauniit symmetriset maskit. Vaikka eipä tuolla väliä. Olisivat ihania ihan millä

Värillä vaan. (Ei ole pilkut väärissä paikoissa.) 

Tämä pieni sitkeä taistelija on rommi ja tänään rommikin ylitti 500g painon. 

Rommi on ehkä eniten näistä pennuista vienyt minut mennessään. Rommia

Joutui heti syntymän jälkeen hieman herättelemään, ja avustamaan limaa

Pienen miehen suusta pois. Alku oli myös

Hankala, koska tämä poika ei halunnut tarttua tarjottuun tissiin eikä pakottaminen auttanut. Mutta kas kummaa. Kun poika itse päätti syödä syötiinkin oikea fiesta ja hyvällä imulla. 

Sitten niihin kahteen muuhun pentuun, 3 poika on nimeltään gin, keskimmäinen ja keski kokoinen. Gin ei ole vielä päässyt malliksi, koska on väriltään musta ja tarvitsee tietynlaisen valoituksen tullakseen kuvauksi edustavasti, suloinen poika kaikkinensa. 

Viimeisenä muttei vähäisinpänä, pentujen ainut narttu. Musta ja vilkas Inari. Inarin äänekkääseen mielipiteeseen tästä maailmasta heräsin yöllä, kun hertta synnytti. Tämä tyttö on ollut seikkailija jo muutaman tunnin ikäisestä asti. Jos mama ei ole pentujen kanssa, toki Inari käy itse etsimässä maman. 

Tässä huonosti näkyvä kuva inarista. 

Tässä kuvassa on koko katras ja onnellinen mami koira. Hertasta sen verran että ei tarvinnut tyttö apua synnytykseen eikä tarvitse apua pentujen hoitoon, niin jäätäviä katseita saan rouvalta jos liiaksi olen pennuista kiinnostunut. Ja hyvä niin. 

Aina sitä oppii uutta, tämä oli minulle kova paikka koska agilitystä tuli pitkä tauko, mutta hertta näyttää nauttivan tilanteesta, sellainen sielun rauha tuosta koirasta huokuu.  

Elämä kuljettaa arvaamattomiin suuntiin, mutta kaikella taitaa olla tarkoituksensa. Jotkut asiat on opittava kantapään kautta. Tämä oli sellainen. 

Syksyllä jatketaan uusin voimin treenaamista, nyt nautitaan hetkestä ja pennuista.  

Vielä on pakko laittaa kuva pentulaatikosta, jonka minun mieheni rakensi. 

 

Suukoin, Sari & katras. 

Kiitti ja kuitti !

Tästä on huippu hyvä jäädä ansaitulle lomalle!

Tässä meidän eka videioitu pätkä ikinä, kylläpä siitä onkin hyötyä!

Huomasin olevani kumarassa monessa paikkaa kuin mummo konsanaan ja siinähän se meno hidastuu..

No eniveis, olen niin ylpeä tämän päivän treeneistä ja suorituksesta, hertta veti niiiiiiin hyvin.
Niin rakastan tuota koiraa ja sen kanssa harrastamista! Toki en ollut tälläkertaa itsekkään huonoimmassa vireessä.

Eli nyt alkaa radiohiljaisuus. tästä voitte katsoa miltä meidän yhdessä tekeminen nyt näyttää, toiv. joskus saadaan ihan suoraselkäinen ohjaaja videolle!!

Toivoa on ilmassa. Ja näin blogissakin voin kiittää meidän valmentajaa Juhaa ja Jounia jotka ovat tehneet näköjään melko hyvää työtä tällaisesta pulliaisesta joka ei tiedä mitään tai osaa mitään, siihen että pohdin pätkää "tässä on pakko tehdä persjättö". Hyvältä tuntui!

https://www.youtube.com/watch?v=X1VAFXMBogI  tässä vielä linkki youtubeen, samaan videoon.

Ihanin kesä terveisin, Sari Ja Hertta ! <3

Välistä vetoa sanon minä !

Maanantain treenit olivat kivat perus treenit, helppoja ohjauksia, helppoja tekniikoita, joihin saatiin paljon varmuutta ja uudenlaista tekemisten makua. 

Takaa kierrossa hertta on haka, mutta takaa leikkaus putkeen osoittautui kesän treeni kohteeksi keppien ja keinun kanssa! Syksyyn on vielä aikaa, joten ehkä me ihan oikeasti joskus päästään starttaamaan! Unelmia kai saa ja pitää olla? 

Keskiviikon treeneissä oli kolme aihetta, rataa, välistä vetoa ja putkeen irtoamista, pikkuisen lämmittely pätkän kanssa :). Saatiin lämmittely radalta kehuja, ollaan ihan omasta mielestäkin edistytty huimasti! Koska siinä oli ekaa kertaa flow! Me ihan oikeasti osattiin, uskomatonta kuinka hyvältä tuntui. Välistä vetojen ajoitus oli päin pyllyä, mutta sekin alkoi sujumaan :)) kuinka kivaa!! 

Sitten rata. Ai ja voi oli niin vaikea koska hertan putken ja a:n erottelu on vielä vireillä ja a putken päällä veti hertan kerta  toisensa jälkeen aalle, jopa mun jalkani yli joka oli edessä, joten pakkosauma oli juosta putken vasemmalta puolelta ja tehdä valssi ennen seuraavaa putkea, voin kertoa että sain juosta ja kovaa! (Taka-leikkaus ei toiminut, hertta ei vain osannut sitä joten siksi tämä super vauhtipätkä) 

Toivottavasti piiperryksestä

Saa selvää. 

Sitten putkien jälkeen oli pakkovalssi, ja kappas kummaa, ennakoin aivan liikaa, hertta meni väärältä puolelta ohi ja jouduin korjaamaan, joten oli ihan helvetisti myöhässä, kun olisi pitänyt juosta helvetin kovaa putkien väliin heittämään hertta sinne toiseen putkeen.. 

No opittiin taas ihan äly paljon uutta? Ja kerrattiin vanhaa. 

Olen myös tehnyt listan kaikista tekniikoista ja esteitä mitä meinataan kesällä treenata lisää. 

Ostan myös seuraavissa treeneissä agility akatemian dvd:n Tueksi tähän treeniin.

Olen myös alkanut etsimään uutta treenipaikkaa v. 2014 syksylle, koska silloin meidän uusi kaupunki on Hämeenlinna, ja kaikkia treenejä en pysty Helsingissä asti tekemään, joten vinkkejä otetaan vastaan ! 

Myös tulevaisuuden suunnitelmat vaivaavat mieltäni, mikä minusta tulee isona ihan oikeasti. 

Onko hoitotyön kutsumus suurempi, kuin eläinten kanssa tekemisen ja harrastamisen tarve? Päivätyö, vaikkakin huonommalla palkalla kutsuu sieluni sopukoissa. Jossain se

Vielä on. 

Keskiviikkona on meidän viimeiset treenit kuukauteen! Aika hurjaa. Eli hertan loma alkaa virallisesti 20.6 

T. Sari 

Saksalainen ja pari muuta kikkaa.

Tänään agitreeneissä tehtiin kolme radanpätkää.. Sain yhden kömmähdyksen ja tuhmänä pyörimisen jälkeen ajoituksen onnistumaan tosi hyvin ja saatiin oikein kehujakin! Eli Yksi helppo lämmittelyksi. Sitten päästiin asiaan. 

Kuvassa lämmittely pätkä. 

Sitten toinen pätkä :

Eli lähdettiin hyppy, hyppy, valssi, pussi, hyppy, pituus, rengas, tiukka suunnan vaihdos ja muuri. 

Tähän asti meni kivasti! Ajoitus toimi ja saatiin onnistumisia pussista. Sitten seuraavalla kerralla otettiinkin loput radasta mukaan, eli muurin jälkeen persjättö ja saksalainen ja kaatuihan se nainen saksalaiseen niin aika oli 21.2 sek. Sitten yritin saksalaista pelkästään rengas, muuri-Persjättö ja siihen saksalainen ja putki ja se onnistu, no otettiin uudestaan, 

mutta kas kummaa, jäin valmistelemaan renkaalle liian pitkäksi aikaa ja olin myöhässä ja olisin sen saanut pelastettua, mutta aivan liian lepsusti otin koiran haltuun ja se paineli suoraan aan kontaktille seisomaan..loput hypyt hertta irtosi hienosti.

Milloin opin luottamaan tuohon tyttöön?! Kun se olisi hypännyt sen renkaan ja tullut hyvin persjättöön. Olenhan ohjannut sen hypylle itse ollen 4m sivulla juoksemassa seuraavalle esteelle. 

Ja saanut koiran irtoamaan kuolleeseen kulmaan putkelle, ja silti jäin näin helpolla esteellä varmitelemaan... Saan vaan miettiä että whatta fak! 

Hertta teki töitä kuin musta pantteri konsanaan, armotta ja väsymättä, fiilis vain treenin myötä kasvaen.

Meitä odottaa vielä huippu kisa-ura kunhan ohjaaja pääsee omista mokailuistaan eroon. 

Keppien kanssa saatiin muutama onnistuminen, mutta edelleen ryömitään pohjamutia, olenkin aloittanut täysillä verkoilla ja ottanut yhden kerrallaan pois ja yrittänyt vain ylläpitää Intoa, jos vailla joskus vielä saataisiin nekin valmiiksi! 

Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato! 

Olen oppinut hallitsemaan itseäni, enää en jännitä kellotusta ja vaadi itseltäni voittoa, vaan annan meidän hertan kanssa tehdä suorituksen puhtaasti ja hyvin.  Toki mokaillaan edelleen, mutta vähemmän! Toki myös välillä unohdan että olen salama-pantterin kanssa radalla ja siellä ei auta pehmoilu, vaan ollaan armottomia.

Ollaan opittu taas 45 min aikana roppakaupalla uutta, ja ilo on oppia uutta ja kasvaa hertan kanssa yhdessä. 

T. Sari & hertta 

Ps. Kyllä teho herttakin on välillä väsynyt. 

Hiekkaa ja onnellisia koiria.

Voi pyhät pyssyt sanon minä! 

Se ui sittenkin ! Olin jo heittänyt lusikan nurkkaan ja todennut että ei varmana koko rakki ikinä ui, mutta nyt joudun tohvelini syömään, koska kyllä se ui, ja jopa hienosti ja ei olisi millään lopettanut! 

Toki uiminen on ihanaa ja voisikin verrata että kyllä likainen koira on onnellinen koira! Meillä ainakin on näin. Mitä likaisempi ja rähjääntyneempi sitä onnellisempia nuo vaikuttavat olevan. 

Eikä haittaa yhtään vaikka lompakostakin löytyy vain hiekkaa. 

Mitäpä noiden kultakimpaleiden eteen ei tekisi, ja kyllä siinä itselläkin mieli lepää kun koira nauttii :). 

Ote ei ehkä ole paras, mutta draivia löytyi tähänkin tekemiseen. Sama draivi kun saataisiin tokoharjoituksiin, niin alkaisi varmasti tuloksia syntymään.. 

Agility oli maanantaina ihan mukiinmenevää, vauhti ympyrää, jossa kusin puolet keilauksista ihan vaan helteen takia. Hieman myös kerrattiin kääntöjä ja valssia. Hertta oli innokas kuten aina. 

Sunnuntaina oltiin cockerspanielien erikoisnäyttelyssä, menestys ei ollut taattu, Paavoa kun ei taaskaan jaksanut kiinnostaa liikkua tai seistä.. Vaikka ollaan treenattu, poika käyttäytyy huonosti. Voisipa olla hienoista murkkuikää havaittavissa? ;) näyttelypaikkalla oli sikamaisen kuuma ja koko päivä odotettiin Paavon kanssa hetkeä että saan päästää Paavon läheiseen mutalampeen uimaan. Kyllä Paavo sitten uikin ja nautti!

Kyllä kesä on vaan mukavaa. 

Paavo odottaa omaa vuoroaan. 

Loppuun vielä muutama kuva hertasta! 

Pikkukirppu. 

Tavattiin myös hyvin ällöttävä bortsun pentu Fanny, oli aivan mainio tapaus! Meille kans tuollainen. 

Pieni ihanuus ja Paavo samalla kepillä. 

Hiekkaisin terveisin, Sari & saukot! 

Ke-ke-kepit

Tuskastunut mutta silti tyytyväinen! 

Sanonpa vain, että kun iloitsee yhden asian edistymisestä, toinen romahtaa ihan totaalisesti, no näin meillä kävi keppien kanssa. Hertta vain päätti ettei nyt enää yhtäkkiä osaakkaan mennä!! Voin kertoa että oli tällä rouvalla hetken aikaa taas nallekarkit sekasin. No pussilla taas saatiin toivottuja tuloksia ja se onnistui kivasti! Ja radanpätkillä jopa tuntuu että osaankin jotain! Hyvää jos jotain huonoa. 

Kuvassa kesästä nauttimista täysin rinnoin ! 

Tavattiin tänään upea hollannin paimenkoira uros ja voin kertoa että meidän laumaan sopisi yksi lentävä hollantilainen ! 

Paavon korvaa on joku ötökkä päässyt puremaan ja nyt on pojalla kunnon patti korvassa joka näin lämpimällä ilmalla vuotaa verta hoitamisesta huolimatta. No tästäkin varmasti selviämme hengissä. Sunnuntaina on viimeinen näyttely tälle keväälle ja sitten on paavolla kesäloma, toki Taneli käy Paavon kanssa viikon päästä kokeilemassa taipumista taipumuskokeissa. Toivotaan parasta! 

Auronkoisesti teidän. Sari.